17.8.2006

Kukaan ei tiedä, monenko tuhannen ihmisen henki säästyi, kun laaja terrori-isku amerikkalaisiin lentokoneisiin saatiin estettyä viime viikolla. Koneet oli tarkoitus räjäyttää ja pudottaa kaupunkien yllä. Tuhot olisivat olleet hirvittäviä.

Terrorismi on julmaa ja säälimätöntä. Sitä on vastustettava mahdollisimman tehokkaasti. Myös Israelilla on täysi oikeus puolustussotaan terroristeja vastaan. Kun sotaa käydään terroristien ja laillisen valtion esivallan välillä, ei ole oikein olla neutraali. On asetuttava laillisen esivallan puolelle terroristeja vastaan.

Sotilaallisesti tilanne on erittäin vaikea. Hizbollah ja muut vastaavat terroristijärjestöt tulisi riisua aseista mahdollisimman nopeasti, mutta sodankäynti lienee melkein mahdotonta ilman siviiliuhreja. Onneksi viime viikonvaihteessa saatiin aikaan ainakin tilapäinen tulitauko.

Tulevaisuudessa nähdään, onnistutaanko terrorismi nujertamaan. Mutta jo nyt tulisi suostua keskustelemaan syvällisemmin terrorismin juurista. Ei vain sen sosiaalisesta ja taloudellisesta kasvualustasta vaan myös sen uskonnollisesta motivaatiosta tietynlaisessa islamin tulkinnassa.

Jos viimeviikkoisen terrori-iskun suunnittelijat jälleen osoittautuvat militanteiksi islamisteiksi, on täysi oikeus vaatia muita islaminuskoisia tuomitsemaan terrorismi paljon voimakkaammin kuin tähän asti. Jotenkin islamilaisen maailman reaktio syyskuun yhdennentoista jälkeen oli tässä suhteessa pettymys. Jos terrorismi kerran on, kuten muslimien taholta on väitetty, ristiriidassa islamin ”oikean tulkinnan” kanssa, tulisi islaminuskoisten itsensä nyt sanoutua siitä lopullisesti irti.

Kun tanskalaislehti taannoin julkaisi muslimeja loukanneita pilakuvia Muhammedista, koko kristilliseltä maailmalta vaadittiin anteeksipyyntöä. On täysin selvää, että samaa vaadittaisiin äänekkäästi kristillisiltä kirkoilta, jos nykymaailman terrorismi nousisi jotenkin kristilliseltä taustalta. Mutta se ei nouse. Uskonnoilla ja niiden tulkinnoilla on huikeat erot. Ne voivat käytännössä olla edistämässä joko elämää tai kuolemaa.

Voisiko Israelin viime viikkojen sodalla olla jonkinlainen kuviteltavissa oleva onnellinen loppu? Kansainvälinen asiantuntijaryhmä pohti tätä hiljattain Haifassa Israelissa ja tuli siihen tulokseen, että parhaimmillaankin tämä sota voi, sikäli kun terroristiryhmät saadaan riisuttua aseista ja pysäytettyä, johtaa vain jonkinlaiseen pitempään väliaikaiseen rauhan jaksoon. Sekin olisi tietysti hyvä. Mutta niin kauan kun islamilainen maailma itse ei lopullisesti sanoudu irti sellaisista ideologioista ja uskonnollisista tulkinnoista, jotka inspiroivat terrorismiin, se tulee yhä uudestaan nostamaan päätään. Sitä ennen terrorismi ei lopu.

Kristittyjä kiinnostaa se, miten saataisiin rauha Lähi-itään. Haluamme rukoilla sitä ja työskennellä sen puolesta. Meitä kiinnostaa erityisesti myös se, mitä veljillemme ja sisarillemme Israelissa ja Libanonissa kuuluu. Messiaanisten juutalaisten ja libanonilaiskristittyjen tilanne ja toimintamahdollisuudet ovat meille ykkösasia.

Kaikille ihmisille, myös terroristeille, on kerrottava evankeliumi Jumalan Pojan ristinuhrista. Jeesuksen seuraajien joukosta löytyy tänään myös entisiä terroristeja. Kuoleman sijasta he kylvävät nyt ympäristöönsä Jumalan sanaa.