25.5.2006

Miksi välittää romaanista nimeltä Da Vinci -koodi?

Sitä on myyty maailmalla uskomattomat yli 44 miljoonaa kappaletta, Suomessakin yli 200 000. Viime viikolla sai ensi-iltansa kirjaan perustuva samanniminen elokuva. Viihteenä elokuva ja kirjakin ovat korkeintaan keskinkertaisia.

Varsinainen syy välittää niistä on tämä: kirjan yksityiskohdat perustuvat sen itsensä mukaan pääosin luotettaviin historiallisiin tosiasioihin. Silti kirja, ja tietenkin myös elokuva, antaa siekailematta ymmärtää, että ”melkein kaikki, mitä isämme meille Kristuksesta opettivat, on paikkansapitämätöntä”, kuten yksi kirjan roolihahmoista asian ilmaisee.  Siksi on luonnollista, että kristityt maailmanlaajasti haluavat oikaista sen vääriä väitteitä.

Mitä Da Vinci -koodissa sitten väitetään? Jeesus oli naimisissa Maria Magdaleenan kanssa ja sai hänen kanssaan lapsen. Jeesus äänestettiin Jumalaksi Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 j.Kr. niukalla äänten enemmistöllä. Samassa Nikean kirkolliskokouksessa valittiin Raamattuun mielivaltaisin perustein 80 evankeliumin joukosta neljä evankeliumia.

Nämä ovat ehkä kolme kovinta väitettä. Historiallisesti ne ovat täydellistä hölynpölyä. Jokainen, joka haluaa, voi vain hieman asiaan paneutumalla tarkistaa ne. Apuvälineitä löytyy  tämän lehden sivuilta.

Jeesuksen ja Marian rakkaussuhteesta tai avioliitosta ei ole ainoatakaan historiallista todistetta. Ei ainoatakaan. On historiallisesti täysin epäuskottavaa, ettei sellaisesta asiasta olisi säilynyt meille mitään mainintaa missään ensimmäisten vuosisatojen teksteissä. Arvailut tällaisen suhteen olemassaolosta kertovat enemmän arvailijoista itsestään kuin Jeesuksesta.

Nikean kirkolliskokouksessa ei käsitelty Raamatun kokoonpanoa lainkaan. Raamattu oli käytännössä ollut koossa jo ainakin sata vuotta ennen kokousta, evankeliumit jo kaksisataa vuotta.

Eikä Nikeassa äänestetty yhtään mistään. Jeesuksen jumaluutta siellä ei kyseenalaistanut kukaan. Keskustelua käytiin siitä, millä tavoin Jeesus on Jumala: onko hän yhtä iankaikkinen kuin Isä Jumala. Noin kolmestasadasta läsnä olleesta piispasta (kukaan ei tiedä aivan tarkkaa lukua) vain kaksi jätti allekirjoittamatta tunnustuksen, jonka mukaan Jumalan Poika, Jeesus, on yhtä iankaikkinen ja samaa olemusta kuin Isä.

Jeesuksen jumaluuteen oli uskottu ja sitä oli tunnustettu aina Jeesuksen syntymästä lähtien. Sen voi jokainen itse tarkistaa lukemalla aitoja evankeliumeja – Matteus, Markus, Luukas ja Johannes – ja muita Raamatun tekstejä, jotka kirjoitettiin jo samalla vuosisadalla kuin Jeesus eli.

Niin sanotut muut ”evankeliumit” ovat tekstejä, jotka ovat syntyneet 100–200 vuotta Raamatussa olevien evankeliumien jälkeen. Ne sisältävät täysin toisenlaisen ei-kristillisen opin. Eikä niitä ole kahdeksaakymmentä, vaan ainoastaan kuudentoista sisällöstä on jotakin tietoa. Ne on pantu kuuluisien kristittyjen nimiin (Maria, Pietari, Tuomas, Filippos ja niin edelleen). Kukaan ei kuitenkaan pidä niitä heidän kirjoittaminaan. Ne ovat väärennöksiä, joilla yritettiin uskotella ihmisille uusia alkuperäiselle kristinuskolle vieraita oppeja.

Juuri samoin Da Vinci -koodin kautta nytkin tehdään. Tässä mielessä me olemme täsmälleen samassa tilanteessa kuin ensimmäisten vuosisatojen kristityt, jotka jo kerran torjuivat aikansa Da Vinci -koodit.

Kaikessa tässä on kyllä jotain hyvääkin. Nyt keskustellaan taas evankeliumeista ja Jeesuksesta.