8.9.2005

Kirkkohallituksen tuore kannanotto keinohedelmöitystä koskeviin kysymyksiin viitoittaa tietä terveeseen ja oikeaan suuntaan.

Kannanotto, joka saatetaan oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön tietoon, korostaa lapsen oikeutta sekä äitiin että isään. Siinä painotetaan avioliiton ja perheen merkitystä ja arvoa. Samalla nähdään sekin, että avioliitto on yhtä arvokas, syntyipä siihen lapsia tai ei. Kirkkohallitus korostaa aivan oikein isän merkitystä perheessä sekä lapsen oikeutta saada myöhemmällä iällään tietoa todellisesta biologisesta isästään.

Näistä arvovalinnoista käsin on luonnollista, että kannanotossa sanotaan ei yksin elävien naisten ja lesboparien keinohedelmöitykselle. Kirkkohallitus suhtautuu kielteisesti myös sijaissynnyttäjän käyttöön. Nykyinen kirkkohallitus yhtyy myös niiden kirkkojen (ortodoksinen ja katolinen) kantaan, joiden mielestä keinohedelmöityksessä tulisi käyttää vain aviopuolisoiden sukusoluja.

Tällainen lapsen parasta, perhettä, avioliittoa ja isän vastuuta korostava kannanotto on erittäin tervetullut perhepoliittisesti sekavana aikanamme. Kannanoton taustalla on selkeää kristillistä ajattelua sekä arkielämän realismia.

Esimerkiksi isän suuri merkitys lapsen tasapainoisen kehittymisen kannalta on monissa tutkimuksessa todettu. Läheinen isä parantaa muun muassa tyttöjen koulumenestystä ja ehkäisee masennusta sekä lisää poikien sosiaalisuutta ja ehkäisee aggressiivisuutta. Missään tapauksessa ei pitäisi tietoisesti ryhtyä synnyttämään tilanteita, joissa lapsi olisi lähtökohtaisesti juridisesti isätön.

Myös perhettä ja avioliittoa uhkaavien erilaisten näkemysten valossa kannanotto on tärkeä. Ruotsissa Göteborgin yliopiston professori Bo Rothstein on jo esittänyt, että valtiolla ei ole mitään oikeutta sekaantua sen enempää aviopuolisoiden sukupuoleen (tämä näkemys on jo saanut laajaa kannatusta Pohjoismaissa) kuin heidän määräänsäkään.

Kirkkohallituksen tuoretta kannanottoa on jo ehditty kritisoida (Kotimaa 26.8. ja 2.9.2005) Sitä on syytetty muun muassa lääketieteellisen asiantuntemuksen puutteesta ja palaamisesta ”fundamentalistisiin tulkintoihin”.

Ensimmäinen kritiikki ampuu täysin ohitse, koska kannanotossa on kysymys arvovalinnoista, joihin lääketiede sinänsä ei voi antaa mitään vastauksia. Jälkimmäinen kritiikki puolestaan on kohtuuton. Jos tämä kannanotto on fundamentalistinen, niin on myös katolisen ja ortodoksisen kirkon kannanotto näihin kysymyksiin.

Herää kysymys, voiko enää ottaa mihinkään kantaa kristillisiin perusarvoihin nojaten ilman että saa syytteen fundamentalismista.

Tässä kannanotossa on kysymys yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta todella suurista arvovalinnoista. Kansanedustaja Päivi Räsänen on todennut: ”Eduskunnan käsiin tuskin tulee toista esitystä, joka luotaisi yhtä syvästi ihmisyyden peruskysymyksiä. Laissa joudutaan määrittelemään suhde ihmiskunnan ikiaikaisiin ydinkäsitteisiin: äitiyteen, isyyteen, avioliittoon ja ihmiselämän alkamiseen.”

Arkkipiispa Jukka Paarman johdolla valmisteltu kirkkohallituksen kannanotto osoittaa näissä kysymyksissä oikeaan suuntaan. Toivottavasti päättäjät kuuntelevat kirkon profeetallista ääntä tässä kysymyksessä.