22.1.2004

Suomen luterilaisen kirkon työntekijöistä 73 prosenttia ilmoittaa olevansa erittäin sitoutuneita kirkon oppiin. 17 prosenttia sitoutuu ainoastaan kirkon uskon keskeisiin kohtiin ja 10 prosenttia on heikosti sitoutunut kirkon oppiin.

Tämä käy ilmi kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan, teologian tohtori Kati Niemelän keväämmällä julkaistavasta tutkimuksesta Uskonko niin kuin opetan? Seurakunnan työntekijä uskon ja elämän ristipaineessa. Niemelä esitelmöi tutkimustuloksista teologipäivillä Raamattuopistolla Kauniaisissa 13. tammikuuta.

Tutkimustuloksissa on useita huomionarvoisia seikkoja. Yksi on se, että kirkon uskoon erittäin sitoutuneiden parissa herätysliikkeillä on suurempi vaikutus kuin muiden elämässä. Herätysliikkeet ovat siis omiaan sitouttamaan joukossaan toimivia ihmisiä kirkon uskoon. He saattavat arvostella voimakkaastikin kirkon käytäntöjä, mutta kritiikki nousee nimenomaan sitoutumisesta kirkon uskon sisältöön.

Toinen huomionarvoinen seikka Niemelän tutkimuksessa on se, että kirkon uskoon erittäin sitoutuneet ovat hieman todennäköisemmin miehiä kuin naisia. Tämä on varovaisempi mutta samansuuntainen tulos kuin mihin on tultu myös Ruotsissa. Sikäläisessä tutkimuksessa todettiin, että naispastorit ovat avoimempia muutoksille kirkon opissa kuin heidän miespuoliset kollegansa.

Kolmas huomio tutkimustuloksissa on sitoutumisen erilainen vahvuus eri hiippakunnissa.

Ne kirkon työntekijät, jotka sitoutuvat vain opin keskeisiin kohtiin, epäilevät erityisesti helvettiin, viimeiseen tuomioon, Jeesuksen neitseestäsyntymiseen ja Raamatun ihmeisiin liittyviä opinkohtia. Herää kysymys, miten monipuolisesti he ovat tutustuneet näitä opinkohtia koskevaan uskonnonfilosofiseen analyysiin. Nykyisen uskonnonfilosofisen ajattelun valossa ei nimittäin ole mitään erityisen järkeviä syitä epäillä juuri näitä uskonkohtia, ellei epäilijän koko ajattelu ole vahvasti sidottu johonkin kristinuskon vastaiseen maailmankatsomukseen, kuten naturalismiin.

Niin kuin tutkimuksiin aina, tähänkin tutkimukseen sisältyy myös epävarmuustekijöitä. Kun 89 prosenttia tutkittavista on vastannut uskovansa esimerkiksi sellaiseen keskeiseen kirkon uskonkohtaan kuin Jeesuksen ylösnousemukseen kuolleista, ei vielä käy ilmi, millainen ylösnousemus heillä on ollut mielessä. Nykyteologiassa on monenlaista ajattelua ylösnousemuksesta. Aina ei suinkaan ajatella ajassa ja paikassa tapahtunutta ruumiillista ylösnousemusta. Jotkut uskovat Jeesuksen nousseen vain hengellisesti tai jopa vain apostolisessa saarnassa siinä mielessä, että hänen opetuksensa ja hänen elämänsä merkitys jatkuu meidän keskellämme.

Lopulta tutkimuksen perusteella voi iloita siitä, että 73 prosenttia kirkon työntekijöistä ja 70 prosenttia papeista edelleen sanoo olevansa erittäin sitoutuneita kirkon oppiin. Tai sitten voi jäädä pohtimaan Kati Niemelän Raamattuopistolla esittämää hyvää kysymystä: Johtavatko työntekijöiden ajattelumaailman muutokset ja joidenkin työntekijöiden kirkon uskoon sitoutumisen heikkous muutoksiin kirkon julistuksessa? Joka tapauksessa on selvää, että jo nyt noin 30 prosenttia kirkon työntekijöistä palvelee sellaisesta näkemyksestä käsin, että kaikkia Raamatun ja kirkon tunnustuksen opetuksia ei tarvitse uskoa, vaan uskon kokonaisuudesta voi valita sen, mikä kulloinkin itsestä vaikuttaa uskottavalta.