23.5.2002

Raamatun ensimmäinen opetus on, että Jumala loi taivaan, maan ja kaikki elävät olennot. Jumala loi myös ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi.

Tästä opetuksesta ollaan Pohjoismaissa kiihtyvällä vauhdilla luopumassa. Viimeaikainen kirkollinen pääkeskustelunaihe – kysymys suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen – osoittaa, miten kirkossamme on monia vaikutusvaltaisia teologeja, kuten päätoimittaja Jaakko Elenius ja piispa Wille Riekkinen, jotka sanovat aivan suoraan, ettei Raamatun tulisikaan olla eettisissä kysymyksissä kristityn elämän ylimpänä ohjeena.

Tällainen kristityn elämän ja eettisen ajattelun irrottaminen konkreettisista Raamatun opetuksista on tietenkin jyrkässä ristiriidassa Raamatun oman opetuksen ja uskonpuhdistajien asenteen kanssa. Myönteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen osoittaa, ettei ihminen tunne tai ettei hän välitä siitä, mikä on koko Raamatun lähtökohta: että ihminen on Jumalan luoma, mieheksi ja naiseksi. Heteroseksuaalisuus on Jumalan luomistyön mukaista, homoseksuaalisuus on luomisen näkökulmasta luonnotonta. Näinhän Paavali selkeästi argumentoi Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa.

Oppi luomisesta merkitsee tietenkin hyvin paljon muutakin. Itse asiassa se on yksi Raamatun perustavampia opetuksia. Se toistuu läpi Raamatun ja on kiistaton lähtökohta monille muille Raamatun opetuksille. Oppi luomisesta on perustana esimerkiksi elämän tarkoitukselle, ihmisten arvolle ja tasa-arvolle, ihmisen vastuullisuudelle, mieheydelle ja naiseudelle ja terveelle luonnonsuojelulle. Siihen, että Jumala on luoja, perustuvat myös tieteiden ja taiteiden harjoittaminen, perhenäkemys ja lukemattomat muut asiat.

Koska opetus luomisesta on Raamatussa niin perustava, on hämmästyttävää, miten vähän sitä pidetään kristillisissäkään piireissä esillä. Yksi selitys tähän hiljaisuuteen on varmasti ateistisen evoluutioteorian monopoliasema koulu- ja yliopisto-opetuksessa. Muissa maissa jo useat sadat huippututkijat tunnustavat julkisesti suhtautuvansa evoluutioteoriaan kriittisesti. Suomessa tämä kritiikki on kuitenkin ollut hyvin marginaalista. Tervetulleena poikkeuksena ovat ne tiedemiehet ja tutkijat, jotka viime vuosina ahkerasti ovat pitäneet esillä näkemystä Jumalasta maailman ja elämän luojana. Näihin kuuluvat esimerkiksi professori Matti Leisola, dosentti Lennart Saari ja lääkäri Pekka Reinikainen.

Matti Leisolan suomeksi toimittama saksalaisten tiedemiesten kirjoittama kirja Evoluutio – kriittinen analyysi (Datakirjat 2000) on erittäin hyvä johdanto maailmalla nykyään kasvavaan evoluutiokritiikkiin. Saman aihepiirin yleistajuisempi esitys löytyy tohtori Phillip Johnsonin kirjasta Evoluution maailmankuva (Uusi Tie 2000). Se miten vähän asiallista keskustelua nämä kirjat ovat aiheuttaneet, osoittaa miten ummehtuneessa ilmapiirissä meillä maailmankatsomuksellisen ajattelun kannalta eletään. Oman ajattelun lähtökohtien raikas kyseenalaistaminen – joihin nämä kirjat antaisivat erinomaisen avun – vaatisi liikkaa älyllistä ponnistelua ja rohkeutta, jotta siihen ryhdyttäisiin. On helpompi pitäytyä vanhoihin tuttuihin ajattelutapoihin, vaikka ne olisivatkin totuuden kannalta auttamattomasti väärässä.

Kristittyjen on tässä ajassa äärimmäisen tärkeää pitää kiinni Raamatun opista kaiken ajattelunsa ja elämänsä ylimpänä ohjenuorana ja kriitikkona. Tämä merkitsee tietenkin myös Raamatun ensimmäisestä opetuksesta kiinni pitämistä. Sitä, että kaikkien maailman kristittyjen kanssa tunnustamme: ”Minä uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan…”