25.10.2001
Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on useasti sanottu, että jokaisessa uskonnossa on omat vaaralliset fundamentalistinsa. Sanalle fundamentalismi on tässä yhteydessä käynyt niin kuin sanoille usein käy. Se on kadottanut kaiken yhteyden alkuperäiseen merkitykseensä.
Nykyään sanaa fundamentalisti käytetään nimityksenä kaikenlaisista uskonnollisista ääriryhmistä. Siihen liittyy usein ajatus ihmisestä, joka lukee omia pyhinä pitämiään kirjoituksia hyvin kirjaimellisesti ja pyrkii noudattamaan niitä orjallisesti. Eri uskontojen fundamentalistien ajatellaan olevan halukkaita pakkokäännyttämiseen ja valmiita myös jonkinlaisiin terroritekoihin.
Koko Raamattu on Jumalan sanaa meille, mutta kaikkia tekstejä ei ole tarkoitettu luettavaksi tai noudatettavaksi samalla tavalla. Tämä on vielä helppo todeta, mutta sitä ei ole aina helppo noudattaa. Pietarikin joutui myöntämään, että Paavalin kirjeissä oli ”yhtä ja toista vaikeatajuista”. Sama koskee koko Raamattua. Samanaikaisesti on totta sekin, mitä Luther sanoi Raamatusta: ”Se on täysin varma, helppo ymmärtää ja täysin selvä”.
Vanha raamatunlukusääntö pitää edelleenkin paikkansa: mitä keskeisemmästä asiasta on kysymys, sitä selvemmin se on Raamatussa ilmaistu. Meillä on edelleenkin sama ongelma kuin muinaisella raamatunlukijalla, jonka mukaan vaikeimpia tekstejä eivät ole ne, joita ei voi ymmärtää, vaan vaikeimpia ovat ne, joita ei voi mitenkään ymmärtää väärin.
Onko kristittyjen keskuudessa fundamentalistisia ryhmiä? Onko esimerkiksi Suomessa kristittyjä fundamentalisteja tässä merkityksessä? Onneksi Suomesta tuskin löytyy ainoatakaan yksittäistä kristittyä, saatikka kristillistä ryhmää, joka uskonsa innoittamana olisi valmis tekemään jonkinlaisen terroriteon. Löytyykö sitten kristittyjä, jotka haluavat ottaa Raamatun kaikessa kirjaimellisesti? Tässä kohden kristittyjen oma kielenkäyttö saattaa hämmentää. Kun kristitty tunnustaa apostoli Paavalin tavoin uskovansa ”kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan”, hän tunnustaa uskovansa koko Raamatun sanoman. Raamattua on kuitenkin luettava järkevästi ja tarkasti, ja sitä on pyrittävä ymmärtämään oikein.
Kristityt ovat aina tiedostaneet, että Raamattu sisältää hyvin monenlaisia kirjallisuuden lajeja ja siinä käytetään kieltä hyvin eri tavoin. Kukaan ei lue Psalmien kohtaa, jossa sanotaan, että ”metsän puut taputtavat käsiään”, kirjaimellisesti. Kieli on runollista ja se on ymmärrettävä sellaisena. Raamatussa on paljon runoutta. Raamatussa on myös vertauksia, kirjeitä, historiankerrontaa, saarnoja, lakeja ja niin edelleen. Raamattua ei oteta vakavasti, ellei huomioida sitä kirjallisuuden lajia, jota ollaan lukemassa.
Näin Jumala on sen viisaudessaan halunnut, ja tähän me saamme tyytyä. Raamatun lukeminen kirjaimellisesti tarkoittaa lukemista sen kirjallisen merkityksen mukaisesti, mitä kukin teksti vaatii. Yksittäinen Raamatun teksti on luettava Raamatun kokonaissanoman – evankeliumin – valossa. Samalla yksittäinen teksti – esimerkiksi Paavalin kirjeessä – osoittaa, miten evankeliumia on tietyssä asiassa sovellettava. Raamattu on kokonaisuus, jonka opetukset on suhteutettava toisiinsa. Vasta näin pääsemme perille sen sanomasta ja voimme löytää yksittäisen tekstin oikean tulkinnan.
Fundamentalisteja emme ole, liberaaleiksi emme halua tulla, olkaamme siis Raamattuun pitäytyviä ja sitä vastuullisesti tulkitsevia kristittyjä.
Ateistisen fundamentalismin vaara
Julkisessa keskustelussa on New Yorkin terrori-iskujen jälkeen ahkerasti varoiteltu kaikenlaisesta uskonnollisesta fundamentalismista. Keskustelusta on kuitenkin useimmiten unohdettu ateistinen fundamentalismi. Erilaisten jumalien nimissä ihmisoikeuksia on historian kuluessa poljettu mitä hirvittävimmällä tavalla. Ateistisen kommunismin rikokset ihmiskuntaa vastaan ovat kuitenkin kaikkein suurimmat. Sen nimissä on syrjitty, vainottu, vangittu, kidutettu ja tapettu satoja miljoonia ihmisiä, niin kuin taannoin julkaistu Kommunismin musta kirja osoittaa. Tätä ei pidä koskaan unohtaa.