2.1.2003

Viime vuoden lopulla ilmestyneessä kirjassaan Muuttunut Ruotsi – 1800-luvun kansanherätyksestä (Ett förvandlat Sverige – om 1800-talets folkväckelse, Relevant Media 2002) toimittaja Stig Hällzon avaa lukijalle unohdetun mutta mielenkiintoisen kappaleen pohjoismaista historiaa.

“On kansanherätyksen ansiota, että tässä maassa asiat ovat olleet ja ovat niin hyvin verrattuna moniin muihin maihin. Todellinen kääntymys muuttaa ihmisiä niin, että se näkyy ja kuuluu. Herätys toi raittiutta juopottelun tilalle, perheiden yhtenäisyyttä avioerojen tilalle, onnellisia lapsia onnettomien tilalle, työteliäisyyttä laiskuuden tilalle, hyvinvointia kurjuuden tilalle. Ruotsin, joka 1800-luvun alussa oli kuin kehitysmaa, kansanherätys muutti ihmemaaksi!”

Hätkähdyttävä teesi, mutta hätkähdyttäviä ovat myös historialliset faktat, jotka Hällzon vyöryttää lukijan eteen.

Olemme tottuneet pitämään uskonnonvapautta itsestäänselvyytenä. Hällzonin mukaan se toteutui vasta herätysten seurauksena. Hän toteaa, ettei juuri mikään elämänalue jäänyt herätyksessä koskemattomaksi. Hengellisen elämän lisäksi monet asiat yhteiskunnassa, talouselämässä ja politiikassa muuttuivat perin pohjin.

Hällzon tukeutuu useisiin historiankirjoittajiin sekä tilastotietoihin eri vuosikymmeniltä perustellessaan kohta kohdalta, mitä kaikkea herätys muutti. Uskoon tulleita ei sattumalta kutsuttu Ruotsissa “lukijoiksi”. Raamatun ja postillojen lisäksi luettiin paljon muutakin. Lukutaitoprosentti nousi 1800-luvun alun 17 prosentista 70 prosenttiin 1900-luvun alussa. Tämä ei tietenkään ollut pelkästään herätyksen tulosta. Mutta käytännössä ruotsalaiset saivat luettavaa juuri herätyskirjojen kauppiailta, erityisesti pienillä paikkakunnilla. Sen johdosta muun muassa kulttuurielämä ja koulutus kehittyivät.

Herätyksen eteneminen näkyi johdonmukaisesti alueittain alkoholinkulutuskartoilla. Herätyksen johdosta alkoholinkulutus laski olennaisesti ja kansa raitistui. Myös rikollisuuden määrässä herätys näkyi hyvin selvästi. Alueilla, joilla uskonnollisuus oli voimistunut, oli alempi rikollisuusaste. Sama koski aborttilukuja.

Herätys ei kuitenkaan vaikuttanut konkreettisesti vain vähentämällä kielteisiä sosiaalisia ilmiöitä. Se johti myös erittäin laajaan sosiaaliseen työhön alkoholistien, köyhien, sairaiden ja yksinäisten auttamiseksi. Tästäkin on lukemattomia esimerkkejä. Herätyksen vanavedessä syntyi lastenkoteja ja sairaaloita.

Hällzon mainitsee vielä kaksi aluetta, jotka eivät välttämättä tule heti mieleen puhuttaessa herätyksen seurauksista. Ensimmäinen oli huomattava taloudellinen elpyminen. Eikä kyseessä ollut vain kääntymykseen tulleiden ja tuhoisasta elämäntyylistä vapautuneiden parempi taloudellinen tilanne. Myös koko yrityselämä virkistyi. Lopuksi on vielä mainittava herätyksen myönteiset vaikutukset ihmisarvon ja demokratian kehitykseen.

Vaikka Hällzonin raportista karsisi jonkin verran nostalgista herätysromantiikkaa ja vaikka edistys osittain johtui muistakin tekijöistä kuin herätyksestä, se ei silti muuta tätä tosiasiaa: Kansanherätys muutti osaltaan Ruotsin lähihistorian merkittävästi myönteisempään suuntaan.

Suomalaisten herätysten historiassa on hyvin samantapaisia ilmiöitä. Ja nyt samat maat, Ruotsi ja Suomi, tarvitsisivat taas uudelleen Jumalan armollista väliintuloa. Sen verran on hälyttäviä merkkejä ilmassa: uskonnonvapauden kaventamispaineet, ihmisoikeuksien halventaminen, moraalinen ja sosiaalinen rappio, perheinstituution mureneminen ja muut samansuuntaiset ilmiöt, että ellei pian tule herätystä, syöksykierre varmasti vauhdittuu. Alkaneen vuoden ykkösrukousaiheita on aivan varmasti: “Lähetä, Herra, jo henkesi”.