12.1.2012
Mikä meitä odottaa tulevina vuosina? Tulevaisuudentutkijat puhuvat useista samanaikaisista trendeistä. Yksi yllättävämpiä on kotoilu eli keskittyminen kotiin. Vannoutuneimmat feministit kauhistelevat ja pelkäävät, että uusi kotiäititrendi kääntää kelloa taaksepäin ja palauttaa luutuneita sukupuolirooleja.
Ruotsalaisen Kairos-ympäristöanalyysiyrityksen omistaja Pernilla Jonsson kuitenkin vastaa: ”En usko ollenkaan, että kyse on vanhojen sukupuoliroolien kaipuusta, vaan pikemminkin suoritushysterian vastustamisesta. Varsinkin naiset kärsivät nykyisin erilaisten vastuuroolien paineesta. Tässä yhteydessä kotiäidistä tulee yksinkertaisemman elämän kaipuun symboli.” Jonssonin mukaan nähtävissä on paluuta arvojen perusteella muotoutuviin yhteisöihin ja turvalliseen kotiin.
Ruotsalaisen Trendethnography-yrityksen perustaja, trendikonsultti Ida Hult, on samoilla linjoilla: ”Uskon, että tulemme näkemään hyvin vahvasti läsnä olevien isien sukupolven – – joka arvostaa ihmissuhteita, kokemuksia ja aitoutta enemmän kuin omaisuutta.” Hult puhuu paluusta konservatiivisempiin arvoihin, pysyviin työpaikkoihin, avioitumiseen nuorempana ja niin edelleen.
Kun lukee tulevaisuudentutkijoiden ajatuksia kristittynä, tuntee sekä samastumista että vieraantumista. Yksi asia näistä arveluista kuitenkin puuttuu. Ne eivät puhu mitään kristillisestä herätyksestä. Silti sekin voi olla tulossa. Siitä eivät päätä konsultit eivätkä tutkijat, vaan siitä päätetään Jumalan suunnitelmissa ja kristittyjen rukouskammioissa.
Erittäin mielenkiintoisessa kirjassaan Läsarna: 1800-talets folkväckelse och det moderna genombrottet (Atlantis 2011) kirjallisuushistorioitsija ja mediatutkija Gunnar Hallingberg kertoo, kuinka Ruotsissa nousi jo 1850-luvulla kansanherätys taisteluun uskonnonvapauden ja kirkon uudistamisen puolesta. Koko maassa syntyi spontaanisti yhteisöjä, jotka perustuivat yksilöiden henkilökohtaiseen vakaumukseen. Se oli kansanliikkeiden alkua. ”Lukijat”, joiksi näitä herätyskristittyjä kutsuttiin, saivat nimensä siitä, että he lukivat paljon, muutakin kuin Raamattua. He lauloivat, rakensivat, järjestivät kokouksia ja avasivat lähetystyön kautta ikkunan suureen maailmaan.
Eikö tämä jos mikä merkinnyt modernin maailman läpimurtoa, Hallingberg kysyy. Hän ihmettelee, miksi eri alojen historioitsijat, kulttuurintutkijat ja muut eivät ole tutkineet näiden herätysten vaikutusta tarkemmin.
Kristitylle, joka on joskus elänyt keskellä aitoa herätystä, tai edes käynyt herätysalueilla, jää sisimpään pysyvä kaipaus: ”Herra, tee se uudestaan. Suo puhallus helluntaituulen. Herätä nuoret, vanhat ja keski-ikäiset. Anna meidän jälleen nähdä keskuudessamme synnintuntoa, parannuksentekoa, Sanan nälkää, maallikkojen aktivoitumista ja lähetysrakkautta.”
Herätys on aina ollut omalle ajalleen yllätys. Se ei synny trendeistä eikä se ole trendikästä, koska se on peräisin toisesta maailmasta.