5.12.2012
”En ymmärrä, miten niin monet kristilliset järjestöt ja kristillinen lähetystyö voivat olla Suomessa niin suurissa rahavaikeuksissa. Monilla nuorillakin kristityillä on täällä todella upeat kodit, hienot autot ja hämmästyttävän paljon rahaa käytössä.” Näin kommentoi Etiopian Mekane Yesus -kirkosta Suomeen pidemmäksi aikaa tullut vierailija.
On vaikeaa arvioida kriittisesti omia näkemyksiään, mutta omaa elämäntapaansa on ehkä vielä vaikeampaa arvioida. Totumme hyvin herkästi pitämään elämäntapaamme itsestään selvästi oikeutettuna. Mitä ansiotasoon ja hyvinvointiin tulee, Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola toteaakin, että juuri kukaan suomalainen ei halua määritellä itseään yläluokkaan kuuluvaksi – eivät nekään, jotka tutkijoiden määritelmien mukaan kuuluisivat siihen ansioittensa ja asemansa puolesta selvästi.
Elämme nyky-yhteiskunnassa valtaisan mielipidemuokkauksen ja informaatiotulvan keskellä. On työlästä suhtautua aidon kriittisesti siihen, miten ympärillä ajatellaan ja eletään. Raamatun ilmaisulla sanottuna me mukaudumme aivan liian helposti ”tämän maailman menoon”. Tämä mukautuminen koskee sekä ajattelua että elämäntyyliä.
Siksi on erittäin terveellistä ja suorastaan välttämätöntäkin kuunnella, miten muualta tulevat saman kristillisen uskon omaksuneet kristityt arvioivat meidän mielipiteitämme ja elämäntyyliämme. Kansainväliseen kristilliseen konferenssiin osallistunut ystävä kertoi, että muista maista ja kirkkokunnista tulleet kristityt olivat suorastaan järkyttyneitä useista suomalaisten kristittyjen mielipiteistä, sellaisistakin, jotka ovat meille itsestään selviä.
Meillä tuskin on varaa ajatella, että olemme ainoat, jotka olemme osanneet lukea Raamattua ja soveltaa sitä elämäämme kaikin puolin oikein. Muista maista ja kirkkokunnista tulevien kristittyjen ajattelun kuunteleminen ja heidän elämäntapansa seuraaminen voi tarjota hyvän mahdollisuuden tutkia omaa elämäänsä. Se voi palauttaa lukemaan Raamattua avoimin mielin kysellen, onko jotakin olennaista jäänyt huomaamatta. Tämä voi tietysti johtaa siihen, että päätyy pitämään edelleen kiinni omasta kannastaan, mutta joskus se voi johtaa myös terveelliseen uudelleenarviointiin.
Nykyinen kansainvälistyminen ja kanssakäyminen yli kulttuurirajojen tarjoaa myös vakaumuksellisille kristityille hyvän mahdollisuuden kysyä toisenlaisista ympäristöistä tulevilta kristityiltä: ”Miten te olette ymmärtäneet ja toteuttaneet näitä Raamatun opetuksia?” Tämä ei tietenkään tarkoita sellaista heikkoa yhteisöllistä itsetuntoa, jonka vuoksi pitäisimme omaa taustaamme lähtökohtaisesti jotenkin muita huonompana. Olisi kuitenkin vääränlaista ylpeää asennetta, jos emme suostuisi oppimaan muilta mitään.
Kaikkialle maailmaan leviävät samanlaiset ideat ja pyrkimykset asettavat eri kulttuureissa elävät kristityt samojen haasteiden eteen. On hyvinkin mahdollista, että jossain muualla elävät kristityt ovat omaksuneet paremman tavan kohdata aikamme haasteet kuin me itse. Lähetystyössä pitkään olleilta voisi ottaa oppia, koska he ovat usein ihmisiä, jotka ovat oppineet sekä arvostamaan omaa taustaansa ja uskoaan että omaksumaan muilta uusia ajattelu- ja toimintatapoja.