29.9.2005 (Ilon aika -lehti)

Kun puhutaan Jumalasta, Jeesuksesta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja uskosta, ihmiset jakaantuvat helposti erilaisiin ryhmiin.

Ensinnäkin on niitä, jotka ”uskovat tietävänsä”. Heihin kuului saunareissulla mukana ollut mies. Hän puolusti kiivaasti Da Vinci -koodi -romaanissa kristillisestä uskosta esitettyjä väitteitä. Mitkään historialliset tosiasiat eivät näyttäneet horjuttavan hänen mielikuvitusromaanista omaksumiaan käsityksiä kristinuskosta. Hän luuli tietävänsä, miten asiat ovat, eikä hän ollut tietoinen siitä, mihin hänen tietämyksensä itse asiassa perustui. Uskon asioissa – niin kuin muissakin elämän peruskysymyksissä – on äärimmäisen tärkeää, että tiedämme, mitä uskomme ja miksi uskomme.

Toinen ryhmä ihmisiä ovat nimittäin ne, jotka ”tietävät uskovansa” mutta eivät osaa sanoa miksi. Heihin kuului tyttö, jonka kristillinen usko oli alkanut vakavasti horjua lukiossa. Syy oli se, että opettaja oli väittänyt ihmisten uskovan siihen, mihin heidät on kasvatettu uskomaan; hinduperheen lapsesta tulee hindu ja muslimiperheen lapsesta muslimi. Tytölle oli syntynyt vakava epäilys, että ehkä hänkin uskoo vain siksi, että hän on kristityn kodin lapsi.

Tällaisessa tilanteessa on kaksi mahdollisuutta: Voi joko omaksua sen hyvin pinnallisen näkemyksen, että jokainen yksinkertaisesti uskoo siihen, mihin hänet on kasvatettu uskomaan. Tai sitten voi alkaa ottaa selvää oman uskonsa perusteista ja päätyä sellaiseen uskoon, jolla on hyvät perusteet.

Kaikkihan eivät todellakaan usko siihen, mihin heidät on kasvatettu.

Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat kääntyneet pois lapsuuskotinsa uskosta johonkin toiseen uskoon. On olemassa satojatuhansia hindulaisuudesta, juutalaisuudesta ja islamista Jeesuksen seuraajiksi kääntyneitä. Tutustuttuaan Raamattuun ja siihen, mitä me Jeesuksesta tiedämme, he ovat vakuuttuneet siitä, että Jeesus todella oli se, joka hän väitti olevansa: Jumalan Poika.

Kristinuskolla on hyvät perusteet. Jeesuksen ainutlaatuinen syntymä ja elämä, opetus, kuolema ja ihmeellinen ylösnousemus ovat poikkeuksellisen hyvin perusteltuja historiallisesti. Raamattu on ylivoimaisesti maailman tarkimmin tutkittu kirja. Ja se on kestänyt vuosisatojen ruotimisen loistavasti. Arkeologit ovat viime vuosikymmeninä kaivaneet esille todisteita kymmenistä paikkakunnista, kansoista ja henkilöistäkin, jotka mainitaan Raamatussa mutta joiden olemassaolon kriittiset tutkijat aiemmin kielsivät.

Vuosisatojen aikana ei ole ilmennyt mitään, mikä estäisi ihmistä uskomasta, että Raamatun kertomat tapahtumat ovat todellakin tapahtuneet ja että Jeesus todella oli Jumala maan päällä.

Kukaan ei voi todistaa toiselle lopullisesti, että kristillinen usko on totta. Siihen pystyy vain Jumala itse. Uskon varsinaiset esteet eivät ole älyllisiä, vaan ne ovat moraalisia ja hengellisiä.

Siksi uskon syntyminen on aina Jumalan lahjaa. Mutta on hyvä tietää, että Jeesus ei käännyttänyt pois kyselijöitä ja etsijöitä vaan päinvastoin antautui keskusteluun heidän kanssaan ja lupasi, että jokainen etsivä löytää ja jokaiselle kolkuttavalle avataan.

Ei kannata vain ”uskoa tietävänsä” eikä vain ”tietää uskovansa”. On tärkeätä tietää, mihin uskoo ja miksi uskoo. Kristitty sanoo Jeesuksen ykkösseuraajan, apostoli Paavalin, tavoin: ”Minä tiedän, keneen minä uskon.”