6.7.2006

Maailmalla ja Suomessa laajeneva karismaattinen liikehdintä ajaa kristittyjä helposti eri leireihin. Erottaviksi tekijöiksi nousee esimerkiksi suhtautuminen niin sanottuihin ihmelahjoihin: sairaiden parantamiseen, kielilläpuhumiseen ja siihen, mitä ymmärretään profetoimisella. Myös pinnallisemmat asiat, kuten kokousten tyyli ja musiikkimaku, jakavat mielipiteitä.

Kaikki tämä saattaa jättää varjoonsa paljon keskeistä ja tärkeää Pyhän Hengen olemuksessa ja työssä.

Uskontunnustuksessa kaikki kristityt tunnustautuvat Pyhään Henkeen uskoviksi. Pyhä Henki ei ole uskossamme mikään ylimääräinen sivuasia.

Pyhä Henki on Pyhän kolminaisuuden kolmas persoona. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta kukaan ihminen ei voisi koskaan uskoa Kristukseen eikä pääsisi taivaaseen. Kaikki aito hengellinen elämä meissä on Pyhän Hengen synnyttämää. Meidän on syytä sydämestämme rukoilla: ”Herra, täytä minut Pyhällä Hengelläsi.”

Samassa yhteydessä, jossa apostoli Paavali antaa tämän kehotuksen Efesolaiskirjeessä, hän myös kehottaa kristittyjä jakamaan uskon aarteita toisilleen ja laulamaan yhdessä hengellisiä lauluja. Kun hän Kolossalaiskirjeessä puhuu täsmälleen samasta asiasta, hän rinnastaa Pyhällä Hengellä täyttymiseen ilmaisun ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana.”

Tämä on vain yksi tapa, jolla Paavali ajattelussaan sitoo Pyhän Hengen työn ja Jumalan sanan vaikutuksen yhteen. Jumalan Pyhällä Hengellä täyttyminen on yhtä kuin Jumalan sanalla täyttyminen ja päinvastoin. Paras tapa täyttyä Jumalan Hengellä on lukea runsaasti Jumalan sanaa ja antaa sen täyttää mielensä.

Siksi rukous ”Herra, täytä minut Pyhällä Hengelläsi” sopii erityisen hyvin silloin, kun asettuu Jumalan sanan kuuloon joko yksityisesti tai yhteisesti, kuten hengellisillä kesäjuhlilla. Se sopii erittäin hyvin myös silloin, kun polvistuu ehtoollispöytään.

Tämä merkitsee tietysti myös sitä, että on oltava avoimella mielellä ja valmis reagoimaan Jumalan sanan puhutteluun. On oltava valmis taipumaan parannukseen siitä, mikä Sanan valossa paljastuu omassa elämässä vääräksi. Samalla saa kuitenkin turvautua Jumalan sanan lupauksiin omalla kohdallaan.

Miten voisi oppia kuuntelemaan Sanan julistusta oikealla asenteella?

Yhdeksi maailmanhistorian suurimmaksi saarnaajaksi nimetty, 1800-luvun jälkipuoliskolla vaikuttanut Charles Haddon Spurgeon antoi hyvän käytännön neuvon: ”Ehkä saarnaajana on joku, josta pidät ja jolta odotat paljon. Silloin sinun olisi hyvä unohtaa hänet, odottamatta häneltä mitään. Katso hänestä pois päin Herraasi. Tai ehkä et pidä saarnaajan äänenkäytöstä ollenkaan. Ehkä hän ei mielestäsi ole esiintymisessään kovinkaan lahjakas. Unohda hänet, ja yritä nähdä hänen Herransa. Hyvässä tai pahassa, unohda saarnamies ja keskity kuuntelemaan, mitä Herralla itsellään on sanassaan sinulle sanottavana.”

Jumala itse puhuu meille, sekä yksilöinä että seurakuntana, julistetun ja luetun sanansa kautta. Se, jolla on korvat kuulla, kuulkoon, mitä Jumalalla on hänelle sanottavana. Ja täyttyköön Pyhällä Hengellä.