10.1.2013

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö esitti uudenvuodenpuheessaan vakavan ja ajankohtaisen kysymyksen:

“Entäpä jos ratkaisevin rakennemuutos onkin arvojemme rakenteessa? On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan. Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta; ei tehdäkään välttämättä niin, kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä. Sillä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukat ajat, joissa elämme, vaativat ennemminkin ajattelemaan, voiko jostain edustaan luopua. Sillä rakennetaan eheyttä.”

Senaatintorin uudenvuodenvastaanotolla Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen kiinnitti huomiota samaan:

“… jos ajattelemme vain itseämme ja omaa etuamme, me menetämme paitsi yhteyden toisiin ihmisiin myös toivomme. Itsekkyys kylvää ympärilleen epätoivoa. Älä siis kysy, mitä muiden tulisi antaa sinulle, vaan mieti, mitä sinä voit antaa muille. Kysy itseltäsi, mitä sinä voit tehdä oman kaupunkisi ja oman maasi hyväksi. Kaikilla on jotakin annettavaa.”

Presidentin ja piispan parannuskehotus on aiheellinen. Monen vaikutusvaltaisen kommentaattorin mielestä Euroopan ja samoin myös maailman talouskriisi on pohjimmiltaan moraalinen kysymys. Vähävarainen ihminen kykenee itsekkyyteen ja ahneuteen siinä missä rikaskin. On kuitenkin selvää, että kun Euroopan talouselämässä on tuhlattu ja menetetty valtavia rahasummia ja ylivelkaannuttu, on monesti liikuttu myös epärehellisyyden, epäoikeudenmukaisuuden ja itsekkyyden piirissä.

Raamatun mukaan syntiä ja vääryyttä ei tehdä ainoastaan yksilön ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Jumala tuomitsee profeettojensa ja apostoliensa kautta myös yhteiskunnassa esiintyvän vääryyden ja epävanhurskauden. Siksi kristillisessä seurakunnassa pitäisi kuulua parannussaarnaa yhtä hyvin yhteiskunnan ja talouselämän huipulla esiintyvää itsekkyyttä ja vääryyttä vastaan kuin esimerkiksi yksilön uskottomia ajatuksia vastaan.

Näissä asioissa ei herätyskristittyjen piirissä aina ole ollut tasapainoa. Moni herätysliikkeen saarnaaja ei ehkä koe itseään päteväksi kommentoimaan suurempia talouskysymyksiä. Talouden alue ulottuu kuitenkin jokaisen henkilökohtaisesta omaisuuden ja rahan käytöstä aina yhteiskunnan ja talouselämän vaikutusvaltaisimpiin piireihin saakka. Sitä kaikkea koskevat kymmenen käskyn ja Raamatun yksinkertainen opetus rehellisyydestä, kohtuullisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja epäitsekkäästä jakamisesta ja auttamisesta.

Juuri näillä alueilla tarvitsemme terveempää arvomaailmaa ja lähimmäiskeskeisyyttä käytännön teoilla ja ratkaisuilla. Sekä taudin oikea kuvaus että lääkkeet löytyvät Raamatusta. Nyt on häpeilemättä ja avoimesti noudatettava kristillistä yksilö- ja yhteiskuntaetiikkaa. Mitään viisaampaa ja kestävämpää arvopohjaa ei voi olla yksilön eikä yhteiskunnankaan moraaliseen eikä taloudelliseen toimintaan.

Piispa Huovinen viitoitti oikeaan suuntaan sanoessaan: “Vuoden vaihtuessa on tapana pyytää Jumalan johdatusta. Hyvä tulevaisuus on perimmältään Jumalan ja hänen armonsa varassa. Ihminen, joka panee toivonsa Jumalaan, on turvallisissa käsissä silloinkin, kun elämässä on vaikeaa. Uusi vuosi on siis hyvä aloittaa siten, että pyydämme kaikkivaltiaan ja armollisen Jumalan siunausta maallemme ja kansallemme.”