11.11.2010
Ihminen pakenee tietoa, joka asettaisi hänet vastuuseen. Siksi hän alkaa elää itsepetoksessa. Ihmisen luontainen tieto hyvästä ja pahasta kertoo siitä, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento. Hän pakenee Jumalaa, koska hän haluaa paeta vastuutaan Jumalan edessä. Näin toteaa filosofian professori Jay Budziszewski, joka on tunnettu moraalisen luonnonlain käsitteen tutkijana.
Budziszewski kertoo omastakin vastuun pakoilustaan. Hänen mukaansa on olemassa joitakin typeryyden muotoja, joihin pystyvät vain erityisen älykkäät ja pitkälle koulutetut ihmiset. Jumala sallii heidän langeta niihin, jotta he nöyrtyisivät itsepäisestä ylpeydestään. ”Minä jouduin tällaisen typeryyden valtaan. Tällä tavalla päädyin kirjoittamaan väitöskirjaa todistaakseni, että ero hyvän ja pahan välillä on ihmisten keksintöä ja ettemme ole vastuussa siitä, mitä teemme. Muistan jopa opettaneeni näitä asioita opiskelijoille.”
Nyt Budziszewski ajattelee aivan päinvastoin: ”Apostoli Paavali sanoo, että Jumalan lain vaatimus on kirjoitettu sydämiimme ja omatuntommekin todistaa siitä. Luonnonoikeuden kannattajat ilmaisevat tämän ajatuksen sanomalla, että tieto hyvästä ja pahasta on kirjoitettu mielemme syvärakenteeseen. Itse asiassa meidän on mahdotonta olla tietämättä eroa hyvän ja pahan välillä, niin kauan kuin älykkyytemme toimii.”
Tätä eroa professori oli aiemmin päättänyt olla tuntematta. ”Vaikka rakastin vaimoani ja lapsiani, päätin pitää tätä rakkautta pelkkänä subjektiivisena mieltymyksenä, jolla ei ole mitään todellista objektiivista arvoa. Ajattele, mitä tämä teki kyvylleni rakastaa heitä! Rakkaus on sitoutumista edistämään toisen hyvää. Mitä tapahtuu ihmisen kyvylle ottaa huomioon toisen ihmisen hyvää, jos hän kieltää hyvän todellisuuden, kieltää persoonan todellisuuden ja kieltää, että hän voi itse päättää sitoumuksistaan?”
Oman syntisyytemme ja vastuullisuutemme kieltäminen on meissä niin syvällä, että se voi alkaa paljastua vain Jumalan sanan ja Hengen vaikutuksesta. Ratkaisevaa on, että jatkuvasti kerromme itsellemme ja muille sanomaa ristiinnaulitun Kristuksen sovitustyöstä. Vain sovituksen sanoman valossa ihminen uskaltautuu myöntämään oman syntisyytensä ja syyllisyytensä.
Sanoma Kristuksen sovitustyöstä tuo kirkkoon ja yhteiskuntaan laajemminkin aidon armollisuuden. Se luo ilmapiirin, jossa ei tarvitse julistaa väärää oikeaksi ja oikeaa vääräksi, vaan todellisuus voidaan kohdata realistisesti. Valtava tarve torjua oma ja toisten syntisyys ja Jumalan tuomion todellisuus johtuu itsepetoksestamme. Mutta se johtuu myös siitä, että on murskaavaa tajuta oma syntisyytensä ilman sovitusta. Ihmisen luontainen reaktio on paeta ja piiloutua tällaiselta itsetuntemukselta.
Sovitettuina voimme kuitenkin kohdata kipeimmätkin totuudet itsestämme. Tiedämme rikkoneemme Jumalan hyvän tahdon ajatuksin, sanoin ja teoin ja ansaitsevamme tuomion ja kadotuksen. Kuitenkin tiedämme myös, että voimme turvautua Kristukseen. ”Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room 8:1)