8.7.2010

Jo pienille lapsille on luonnollista uskoa sielun ja Jumalan olemassaoloon. Väitteelle synnynnäisestä ateismista ei ole kokeellista näyttöä. Tuomas Kangasniemi selosti asiaan liittyviä tutkimuksia eri maista Teknillisen korkeakoulun Ristin Killan julkaisemassa Cross Section -lehdessä (2009). Maailmankuulu filosofi Alvin Plantinga on puolustanut uskoa Jumalaan ihmisen tiedollisten kykyjen perusteella: ne on luotu sellaisiksi, että toimiessaan normaalisti niillä on tapana muodostaa uskomuksia Jumalasta.

Apostoli Paavali toteaa saman asian näin: ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt… He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa.” (Room. 1)

Paavalin opetus on hyvin radikaali: ateismille ei ole perusteita. Pohjimmiltaan jokainen ihminen tietää, että Jumala on olemassa, vaikka hän kuinka aktiivisesti yrittäisi torjua tätä totuutta.  Tämän valossa ei hämmästytä, että tutkimusten mukaan Jumalaan uskoo jatkuvasti ehdoton enemmistö ihmisistä.

On mielenkiintoista tutustua myös uuteen Pew Global Attitudes Projectin tutkimukseen ihmisten uskomuksista ja arvoista. Kysyttäessä uskonnon tärkeyttä seuraava osuus vastaajista eri maissa valitsi vaihtoehdon ”Uskonto on hyvin tärkeä elämässäni”:  Senegal 98, Indonesia 95, Brasilia 78, Intia 74, USA 57, Puola 33, Kiina 31, Saksa 25, Englanti 19, Unkari 15 ja Ruotsi 8 prosenttia.  Ruotsi on yksi maailman maallistuneimpia maita.

Jos ihmiselle on luonnollista uskoa Jumalan olemassaoloon, miksi niin monelle uskonto ei kuitenkaan ole tärkeä ja miksi on niin valtavasti erilaisia ja ristiriitaisia käsityksiä Jumalasta? Koska on eri asia uskoa Jumalan olemassaoloon ja eri asia kiinnostua hänen olemuksestaan ja tahdostaan meitä kohtaan.  Vain Jumalan sana voi herättää meissä hengellisessä mielessä tällaisen kiinnostuksen.

Siellä missä Jumalan sanaa julistetaan puhtaasti ja runsaasti, se antaa ihmiselle myös oikean käsityksen Jumalasta ja hänen tahdostaan. Luonnostaan ihminen kyllä uskoo Jumalan olemassaoloon, mutta muodostaa hänestä aina epäjumalankuvan. Perisynnin takia kukaan ei luonnostaan tunne elävää Jumalaa sellaisena kuin hän on. Siihen tarvitaan Jumalan ilmoitussana, Raamattu, josta meille kirkastuu Kristus.

Kohtalokkain virhe, jonka voimme maallistumisen edetessä tehdä, on lakata pitämästä esillä Sanaa. Jos uskon asiat eivät kiinnosta ihmisiä, heille ei tule kertoa niistä vähemmän vaan enemmän. Sana ei ainoastaan vastaa hengellisiin kysymyksiimme ja hätäämme, vaan se myös herättää oikeaa­ hätää ja oikeita kysymyksiä.