10.11.2005
Ruotsin luterilaisen kirkon kirkolliskokous päätti kaksi viikkoa sitten, että parisuhteensa rekisteröineet samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat tulevaisuudessa saada suhteelleen virallisen kirkollisen siunauksen. Homoseksuaalinen suuntautuminen tai parisuhde ei saa myöskään tästedes olla este kirkon töissä toimimiseen.
Päätös johdattelee kirkon eettisesti pimeään aikakauteen. Se on kirkon taholta myös suuri petos homoseksuaaleja kohtaan.
Päättäessään hyväksyä homoseksuaaliset suhteet ja alkaessaan valmistella parisuhteensa rekisteröineiden siunausta varten omaa kirkollisen toimituksen kaavaa kirkko toimii koko Raamatun yhtenäistä todistusta ja kirkon katkeamatonta traditiota vastaan. Se seuraa nyt ylimmän johtajansa, arkkipiispa K.G. Hammarin, linjausta, kun hän viime keväänä väitti, että osa Raamatun opetuksista joutaa roskakoriin.
Päätöksen uskomattomin osuus on tämä: ”Ruotsin kirkossa ei pidä hyväksyä eikä harjoittaa järjestäytynyttä toimintaa, jonka tarkoituksena on ’parantaa’ homoseksuaalit suuntautumisestaan.”
Jos siis kristitty, joka kamppailee homoseksuaalisten taipumusten kanssa mutta haluaa kilvoitella ja haluaisi apua suuntautumisensa muuttumiseksi, tulee pyytämään sielunhoidollista apua tai esirukousta, häntä olisi tämän Ruotsin kirkon päätöksen mukaan kiellettyä auttaa. Harvoin näkee näin julmaa ja epäinhimillistä päätöstä. Sen sijaan, että kirkko auttaisi ihmisiä, se hylkää heidät omien synnillisten taipumustensa valtaan, eikä salli kenenkään auttavan heitä.
Tämä päätöksen viimeksi mainittu osuus asettaa myös Ruotsin kirkon uskovat jäsenet ja työntekijät erittäin vaikeaan tilanteeseen. Mitä tehdä silloin, kun kirkko nimenomaan kieltää toimimasta oikein, inhimillisesti ja Raamatun mukaisesti?
Tällaista päätöstä ei kukaan uskova ihminen voi noudattaa. Mitä sen uhmaamisesta sitten seuraa? Se jää nähtäväksi. Joukko ruotsalaisia kirkolliskokousedustajia jätti välittömästi päätöksestä eriävän mielipiteen (ks. s. 10). Kristityt veljemme ja sisaremme Ruotsin kirkossa tarvitsevat nyt erityisesti esirukoustamme.
Älykkään suunnitelman teoria ahdistaa tiedetoimittajaa
Helsingin Sanomien tiedetoimittaja Timo Paukku käy lehden tiedesivulla 25.10. julkaistussa kolumnissaan raivokkaaseen hyökkäykseen tiedemaailmassa kiisteltyä älykkään suunnitelman (Intelligent Design, ID) ideaa vastaan. Paukku on täysin taipumaton darvinisti. Hän myöntää, ettei Darwin tiennyt mitään geeneistä eikä dna:sta, mutta väittää, että tämä ”oli silti oikeassa”.
Jo yli neljäsataa tunnettua tiedemiestä eri maista on allekirjoittanut kannanoton, joka kyseenalaistaa darvinismin. Siinä he sanovat: ”Me epäilemme väitteitä, joiden mukaan sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta kykenisivät selittämään elämän monimutkaisuutta. Darwinin teorian puolesta esitettyjen todisteiden tarkkaa tutkimista tulisi kannustaa.”
Helsingin Sanomien tiedetoimittaja ei halua kannustaa tällaista tutkimusta. Hän päinvastoin tunnustaa: ”Yritimme vaieta ID:n lähes alaviitteeksi Tiede ja luonto -sivuilla.”
Se journalistisesta avoimuudesta maamme lukijamäärältään johtavassa lehdessä! Mutta mitä muuta voisi odottaa, kun tiedetoimittaja leimaa uskon siihen, että maailman on suunnitellut ja luonut Jumala, ”IDiotismiksi”.