11.3.2010
Joskus kuvien näyttämisellä voi olla merkittäviäkin seuraamuksia. Hyvä esimerkki siitä on Suomessa virinnyt voimakas keskustelu eläinaktivistien turkistarhoilla salaa kuvaamasta materiaalista. Kuvat kertovat useiden eläinten eriasteisista hoitamattomista vammoista ja epänormaalista käyttäytymisestä.
Suomen turkiseläinten kasvattajaliiton toiminnanjohtajan Tuula Dahlmanin mukaan aktivistien kuvaamat eläimet olivat olleet lääkekuurilla ja tarkkailussa. Hän sanoo, että tarhaajat sijoittavat ”sairasosaston” eli hoidossa olevat eläimet usein tuotantorakennusten sisäänkäynnin lähistölle, jotta voisivat pitää eläimiä silmällä. Siinä ne ovat olleet aktivisteille helppo kuvauskohde. ”Kysymys on siitä, miten sairastuneisiin eläimiin suhtaudutaan. Mediaryöpytyksen kohteeksi joutuneet tuottajat ihmettelevät, pitäisikö sairastunut eläin lopettaa heti vai yrittää ensin lääkitä sitä ohjeiden mukaisesti”, Dahlman sanoo.
Vihreiden puheenjohtaja, työministeri Anni Sinnemäki ja vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Paavo Arhinmäki puolestaan haluaisivat kieltää turkistarhauksen Suomessa kokonaan.
Kiistely aiheesta jatkuu paikoitellen hyvinkin vahvana. Harvat kuitenkaan ovat väittäneet kuvien ottajia ja näyttäjiä raaoiksi, sydämettömiksi ihmisiksi, joita vastaan pitäisi nostaa oikeustoimia. Pikemminkin kiistely koskee sitä, mitä kuvien paljastamalle todellisuudelle pitäisi tehdä. Siitä mielipiteet menevät pahasti ristiin.
Paljon enemmän on paheksuttu niitä abortin vastustajia, jotka epätoivoissaan siitä, että heidän puheenvuorojaan syntymättömien pikkulasten puolesta ei kuunnella, ovat halunneet näyttää ihmisille videoita ja kuvia abortoitujen lasten kohtalosta. Kuvat ovat kieltämättä rajuja; niissä näkyy esimerkiksi irronneita käsiä ja jalkoja.
Väistämättä herää kysymys: jos on oikein pyrkiä vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja ammatinharjoittamiseen näyttämällä rajuja kuvia turkiseläinten kohtalosta, miksi olisi täysin väärin näyttää samantyyppisiä kuvia syntymättömien abortoitujen pikkulasten kohtalosta?
On vaikea ymmärtää, miksi jälkimmäiset kuvat tuomitaan, jos ensin mainitut hyväksytään. Eikö kummassakin tapauksessa ole kyse siitä, että meidän kaikkien on ensin suostuttava näkemään todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on? Sen jälkeen voidaan keskustella siitä, mitä asian suhteen pitäisi tehdä.
Joskus aborttikuvien näyttäminen on haluttu kieltää vedoten siihen, että eihän kukaan pidä oikeana vastustaa liikenneonnettomuuksiakaan näyttämällä kauhukuvia niissä loukkaantuneista. Kukaan ei kuitenkaan puolusta liikenneonnettomuuksia, kun sitä vastoin aborttia puolustetaan edelleen yhteiskunnassamme käsittämättömän laajasti.
Niin kauan kuin näin on, keskustelun tästäkin aiheesta täytyy jatkua, ja jokaisen velvollisuus on käydä sitä keskustelua sen todellisuuden pohjalta, jonka kaikki tietävät – vaikka sitä varmasti kukaan ei haluaisi nähdä.