9.2.2006

Tanskalaisen Jyllands-Postenin syyskuussa julkaisemat pilapiirrokset profeetta Muhammedista ovat aiheuttaneet maailmanlaajaa kohua. Tanskalaiset yritykset kuten Arla Foods ovat kärsineet päivittäisiä miljoonatappioita. Kohuun täysin syyttömät ihmiset saattavat menettää työpaikkansa. Islamilaiset ääriryhmät ovat myös uhanneet Pohjoismaita terrori-iskuilla. Arabimaissa asuvat pohjoismaalaiset saattavat olla vaarassa. Tanskan ja muiden Pohjoismaiden lähetystöjä vastaan on muutamissa maissa hyökätty.

Tätä jupakkaa voi tarkastella monelta kannalta.

Ensinnäkin oli loukkaavaa ja typerää julkaista kyseiset kuvat. Päätöshän tehtiin täysin tietoisesti sananvapauden rajojen testaamiseksi. Kukaan ei voi olla tietämätön siitä, että yhden maailmanuskonnon tärkeimmän profeetan kuvan, jossa hänen päänsä on muotoiltu pommiksi, täytyy olla hyvin loukkaava. Sellaista ei pitäisi tehdä.

Jos voimakasta reaktiota ei osattu aavistaa, se osoittaa jälleen kerran, miten vähän todellista tajua uskonnon olemuksesta ja merkityksestä länsimaalaisilla nykyään on.

Tämä onkin yksi asian vakavimpia puolia. Asiallinen tieto ja omakohtainen kokemus uskonnon maailmasta on monilla länsimaalaisilla niin ohutta, että maailmaa ei yksinkertaisesti nähdä realistisesti. Monet pilapiirroskohun yhteydessä käytetyt puheenvuorot paljastavat, ettei juuri lainkaan ymmärretä, miten paljon uskonto sadoille miljoonille ihmisille maailmassa merkitsee ja miten ratkaisevasti uskonnot poikkeavat toisistaan.

Alinomaa toistetaan, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samanlaisia ja ajavat samaa asiaa, kunhan ne ymmärretään oikein. Mikään ei tietenkään voisi olla kauempana totuudesta.

Usein mainitaan myös, että kaikissa uskonnoissa on ääriryhmänsä ja hihhulinsa, aivan kuin ne olisivat kaikki samanlaisia. Muhammedia esittävien pilakuvien nostattamaa väkivallalla uhkailua voisi verrata siihen, miten vähäisen kohun Jeesusta rienaava Ecce Homo -näyttely ja muut kristinuskon pilkkaamiset maailmalla ovat aiheuttaneet. Mielenosoituskylteissä on muun  muassa Lontoossa vaadittu profeetta Muhammedin pilkkaajien murskaamista. Jeesus opetti, että vihollisia tulee rakastaa ja vainoajien puolesta tulee rukoilla.

Uskalletaanko länsimaissa tämän pilakuvajupakan jälkeen enää esittää mitään islam-kritiikkiä?

Epäasiallisesta ja loukkaavasta kritiikistä on sanouduttava jyrkästi irti, ja jos siihen syyllistytään, on pyydettävä anteeksi. Mutta asiallista ja muslimeja ihmisinä kunnioittavaa islamin kriittistä tarkastelua ei voi lopettaa, kuten ei kristinuskonkaan kriittistä tarkastelua. On voitava keskustella siitä, kohdellaanko kristittyjä islamilaisissa maissa samoin kuin muslimeja länsimaissa. On voitava kysyä, mitä me historian ja tosiasioiden valossa tiedämme Muhammedista ja hänen opetuksistaan verrattuna esimerkiksi Jeesukseen. Jos tällainen kriittinen keskustelu estyisi, se olisi kohtalokasta.

Tällainen syvempi keskustelu edellyttäisi kuitenkin, että Pohjoismaissakin tulisi lisätä uskonnon opetusta kouluissa eikä jatkuvasti vähentää sitä. On myös suostuttava luopumaan naiivista ajattelusta, jonka mukaan kulttuurien ja uskontojen välillä ei olisi ratkaisevia eroja. Myös uskonnossa on suostuttava valitsemaan sen välillä, mikä on hyvää ja pahaa, ja sen välillä, mikä on totta ja mikä valetta.