21.6.2012

Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan Eurooppa on vaarassa. Vaarana on EU:n hajoaminen tai ajautuminen voimakkaaseen taloustaantumaan. Pitkän linjan suomalaispoliitikko Toimi Kankaanniemi uskoo kuitenkin, että ”kuten Eurooppa niin Suomikin lopulta selviää. Köyhempänä ja nöyrempänä sekin. Jos elintasomme putoaa 1960- tai 70-luvun tasolle, onko se katastrofi? Elettiin sitä silloinkin. Pahinta olisi, jos ajautuisimme 1930- ja 40-luvun tilanteeseen. Tärkeintä on, että on rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.”

Euroopan pahin uhka on taloutta syvällisempi. Siitä saa käsityksen, kun vertaa toisiinsa kahden tärkeän englantilaisen ajattelijan täysin toisistaan poikkeavia näkemyksiä elämästä ja yhteiskunnasta.

Hiljattain kuollut Christopher Hitchens oli maailman kuuluisimpia ateisteja. Hän kuului uuden aggressiivisen ateismin niin sanottuun neljän ratsastajan kärkijoukkoon. Hitchensin tunnetuimpiin kirjoihin kuuluu teos Jumala ei ole suuri – miten uskonto myrkyttää kaiken. Hän vihasi kristinuskoa ja ajatteli sen olevan läpeensä valhetta ja syypää monenlaiseen pahaan. Hänen veljensä Peter Hitchens puolestaan on tunnustava kristitty, jonka vuonna 2010 julkaistun kirjan nimi on Raivo Jumalaa vastaan. On mielenkiintoista – joskin kohtalaisen yleistä – että kaksi saman perheen poikaa voi päätyä täysin päinvastaiseen maailmankatsomukseen.

Vielä mielenkiintoisempaa kuitenkin on lukea 15-vuotiaana Raamattunsa polttaneen, mutta sittemmin kristityksi kääntyneen Peter Hitchensin analyysiä nykyajan Englannista ja Euroopasta. Hänen mukaansa ongelma on se, että on käännytty pois Jumalasta ja kristinuskon opetuksista. Näin on tapahtunut myös kirkoissa. Niissä vallitsee suunnaton vastakkaisuus ”mahtailevan hienojen vaatteiden” välillä, joihin anglikaanikirkon papit pukeutuvat ja ”pinnallisten, sekulaarien mitäänsanomattomuuksien” välillä, joita he nykyään puhuvat.

Peter Hitchensin mukaan kirkossa ja yhteiskunnassa ratkaisevaa olisi ollut pitää kiinni ehdottomasta oikeasta ja väärästä. ”Mistä sellainen mittapuu tulee”, hän kysyy, ja vastaa: ”Se ei tule ihmisestä itsestään, sillä hän on epäluotettava ja aina valmis taivuttamaan mittapuun oman etunsa mukaiseksi. Mittapuun on tultava lähteestä, joka on ihmisen itsensä ulkopuolella. Siksi en usko, että on mahdollista erottaa oikea väärästä ilman Jumalaa”.

Kumman veljeksen ajattelua tulevaisuuden Euroopassa seurataan? Christopherin kapinaa Jumalaa vastaan vai Peterin tietä, jolloin tunnustetaan oma kapinallisuus ja palataan Jumalan yhteyteen?

Peter Hitchens uskoo uskonnollisuuden uuteen nousuun Euroopassa, mutta ei kristinuskon nousuun, vaan islamin. Hänen arvionsa mukaan Englanti on tullut tiensä päähän. Hän lisää kuitenkin: ”Se on epätoivoista, mutta minulla ei kristittynä ole lupa olla epätoivoinen, joten jatkan siitä olettamuksesta, että minä ehkä olen väärässä”.

Toivottavasti Peter Hitchens on väärässä. Toivottavasti näemme vielä paluun niihin kristillisiin arvoihin, joiden varassa Euroopasta voitaisiin edelleen tulevaisuudessa rakentaa vapaata, inhimillistä ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Riippumatta siitä, minkälaisen tulevaisuuden eurooppalaiset kansat itselleen valitsevat, kristittyinä lähetystehtävämme tässäkin maanosassa jatkuu, Herramme tulemukseen saakka.