5.2.2004

Psykoterapeutti Sakari Kähkönen muistutti hiljattain Kansanlähetyksen työntekijäpäivillä, että ihmisille tulisi nuoresta asti opettaa kärsimyksen kuuluvan osana elämään.

Muistutus on hyvin varteenotettava. Jos ihminen ei suostu minkäänlaiseen kärsimykseen, hänen elämänsä muuntuu lopulta hyvin epäaidoksi. Jos ihmisen elämänasenne on sellainen, että kaikkea mahdollista henkistä ja fyysistä kärsimystä on aina paettava, hän kadottaa elämäntaitonsa – puhumattakaan kuolemantaidosta.

Edesmennyt psykologi ja kirjailija Erik Ewalds opetti, että armollinen Jumala antaa ihmisen elämään nuoruudesta asti erilaisia kärsimyksiä, sairautta ja masennusta, jotta ihminen saisi mahdollisuuksia harjoitella kuolemaa. Kuollessamme meiltä riisutaan lopulta kaikki voimat ja mahdollisuudet; jopa itse elämä otetaan pois. Kohdatessaan erilaisia menetyksiä elämässä ihminen saa tilaisuuden harjoitella etukäteen tätä väistämätöntä, kaikkia lopulta koskevaa suurinta taistelua.

Jos elämän pitää aina olla mukavaa ja tuntua hyvältä, jos aina haluamme nauttia, meillä ei ole minkäänlaisia eväitä kohdata sairautta ja menetyksiä. Hedonistisen, nautintokeskeisen elämäntyylin kolme murskaavaa vihollista ovat vanheneminen, sairaudet ja kuolema. Niitä ei pysty lopulta kukaan vastustamaan.

Eräs kärsivä ihminen sanoi hiljattain kaipaavansa taivaaseen. Se on terve kaipaus. Itse asiassa voisimme oppia turhan pahamaineisilta pietisteiltä ja puritaaneilta tämän elämänviisauden: Jumala antaa elämäämme monenlaista kurjuutta ja kärsimystä, jotta emme kiintyisi liiaksi tähän elämään.

En tarkoita sitä, että elämä pitäisi elokuvaohjaaja Woody Allenin mukaisesti jakaa ainoastaan kahteen osaan: kurjaan ja viheliäiseen. Enkä sitä, ettei saisi nauttia elämästä ja rakastaa sitä. Jumala antaa Raamatun mukaan meille runsaasti kaikkea hyvää nautittavaksemme. Kysymys on enneminkin aitoudesta, rehellisyydestä ja realistisesta elämänasenteesta. Jumalan luomana elämä on kaunista, nautittavaa, ihanaa ja hauskaakin. Tästä puhuu esimerkiksi Korkea veisu Vanhassa testamentissa. Nyt, kun kaikki elämä ei ole enää ainoastaan luotua vaan myös langennutta, se on kuitenkin myös rumaa, kurjaa, masentavaa ja täynnä erilaista kärsimystä.

Mutta kuka meistä on hyvä kärsimään ja taitava vastaanottamaan kaikkia menetyksiä? Ei varmasti kukaan. Ehkä meidän on tyydyttävä siihen, mitä kirjailija Tommy Hellsten sanoi hiljattain TV:ssä. Hän painotti ensin sitä, kuinka tärkeää on, että olemme ihmisinä aitoja, mutta lisäsi sitten tällaisen ajatuksen: kun en pysty olemaan aidosti, voin myöntää sen, että nyt minä en pysty olemaan aidosti, ja silloin olenkin taas aidosti.

Raamattu rohkaisee meitä myöntämään heikkoutemme Jumalalle, tuomaan tuskamme ja ahdistuksemme hänelle ja valittamaan niitä hänen edessään – ja joskus tarpeen mukaan myös toistemme edessä. Siihen meille on luvattu Jumalan rakkaudellista ja armollista asennetta.

Presidentin toivomus

Presidentti Tarja Halonen toivoi yhteisvastuukeräyksen avajaispuheessa, että tiedotusvälineissä annettaisiin tilaa myös hyvän tekemiseen kannustaville kertomuksille. Uusi Tie on koko nelikymmenvuotisen olemassaolonsa ajan kertonut siitä, mitä kaikkea hyvää kristillisessä lähetystyössä ja kotimaan työssä jatkuvasti tehdään. Tällaisia hyvään rohkaisevia uutisia haluamme edelleen julkaista.