1.9.2005

Heinäkuun alussa vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen SRK:n suviseurojen yhteydessä annettu julkilausuma (löytyy muun muassa Kirkon tiedotuskeskuksen verkkosivujen uutisista 4.7.2005) jäi kesällä tiedotusvälineissä liian vähälle huomiolle. Lasketaanhan vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvan jopa satatuhatta suomalaista.

Kuinka tarkasti SRK:n julkilausuma vastaa jokaisen lestadiolaisen omaa vakaumusta, lienee vaikea sanoa; voitaneen kuitenkin olettaa, että se puhuu lähes sadantuhannen lestadiolaisen puolesta. Lisäksi julkilausuma ilmaisee hyvin myös muiden kristittyjen kannan. Siihen voi ei-lestadiolaisenakin kristittynä hyvin yhtyä.

Kannanotto esittää huolen siitä, että Raamatulla on usein vain symbolinen arvo kirkossa ja kristittyjen keskuudessa. Se korostaa Pyhän Kirjan arvovaltaa kristittyjen käytännön elämässä. Jokaisella ihmisellä on omatunto, mutta ”omantunnon ääni kuitenkin vääristyy, ellei se ole sidottu Jumalan sanaan”. Raamatun keskeinen sanoma on lestadiolaisten mukaan ”opetus Kristuksesta ja Jumalan rakkaudessaan hänessä valmistamastaan pelastuksesta”, jonka saamme omaksemme yksin uskon kautta Kristukseen.

Julkilausuma tähdentää ihmisen arvokkuutta, ainutkertaisuutta ja korvaamattomuutta Jumalan kuvaksi luotuna. Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Hän on koko elämän luoja ja ylläpitäjä. Hän on ilmoittanut itsensä meille Raamatussa. Kristitty merkitsee Kristukseen uskovaa ihmistä, joka on armosta saanut uskoa syntinsä anteeksi. Kristitty pyrkii kaikessa elämässään seuraamaan Raamatun opetuksia.

Näistä lähtökohdista käsin kristitylle avautuu mahdollisuus tarkastella aikamme ilmiöitä. Myös lestadiolaisten kannanotto arvioi aikaamme kristillisen uskon valossa.

Siinä surraan rikkinäisyyttä, jonka avioero on tuonut yhä useamman ihmisen elämään, ja Raamatun pohjalta torjutaan eronneen liitto jonkun toisen kanssa. ”Uudelleen avioituminen mahdollistuu Raamatun mukaan vasta puolison kuoltua (1. Kor. 7:39).”

Homoseksuaalisuudesta kannanotto toteaa selkeästi: ”Homoseksuaalinen käyttäytyminen on Raamatun mukaan siveettömyyttä ja sellaisenaan synti.” Se muistuttaa, että piispatkin ovat vielä vuonna 1966 paimenkirjeessään todenneet: ”Raamattu ei suotta puhu tästä synnistä varoittavin sanoin. Homoseksuaalisuuden lisääntyminen on aina ollut ilmauksena aikakauden siveellisen elämän rappeutumisesta.”

Abortti ja eutanasia torjutaan tässä selväsanaisessa kannanotossa, koska ”Jumalalla yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois” (1. Sam. 2:6; Job 10:12; Ps. 139:13-16).

Julkilausuma kiinnittää huomiota myös lisääntyvään alkoholinkulutukseen. Se muistuttaa, että raittiit elämäntavat ovat aina kuuluneet kristillis-siveelliseen elämään. ”Raamattu varoittaa juoppoudesta sanoen, etteivät juomarit peri Jumalan valtakuntaa.”

Lopuksi julistus palaa kristinuskon ytimeen. Lestadiolaiset ovat huolissaan siitä, että Sanan saarnaamisen tilalle on noussut sakramenttien ylikorostaminen. He peräänkuuluttavat parannussaarnaa ja syntien anteeksiantamisen julistusta. ”Jos opetus synnistä lakkaa, ihminen ei tarvitse armoakaan.”

Vanhoillislestadiolaisten julkilausuma kannattaa jokaisen kristityn lukea. Se on kuin hyvä, ajankohtainen opaskyltti kaikille kristityille: tähän suuntaan pitäisi nyt suunnistaa.