16.9.2010
Herätysten alkuaikoina tulee paljon ihmisiä kristilliseen uskoon. Monet kääntyvät uskoon vahvasti ei-kristillisistä taustoista. Elämää ja arvomaailmaa aletaan rakentaa täysin uudelta pohjalta. Halutaan ottaa selvä pesäero entiseen epäuskossa elettyyn elämään. On luonnollista, että silloin myös välillä rajoja vedetään siihenkin, missä niitä ei välttämättä tarvittaisi. Synniksi nimetään myös asioita, joita Raamattu ei koskaan sellaisiksi sano. Yksi herätysten alkuaikojen erityiskiusaus on toisin sanoen hengellinen lakihenkisyys.
Kun myöhemmin elämässä koetaan luonnollista tarvetta ottaa siihen etäisyyttä, on vaanimassa täysin päinvastainen kiusaus: aletaan halveksia Jumalan lakia. Silloin vierastetaan sellaistakin rajanvetoa, joka perustuu selvästi Jumalan sanaan. Korostetaan vain niin sanottuihin uskon keskeisiin asioihin pitäytymistä. Tämä on itsessään hyvää ja välttämätöntä, kunhan sitä ei aseteta Jumalan selvästi ilmoittamaa tahtoa vastaan.
On vaikea sanoa, kumpi vaurioittaa ihmistä enemmän, lakihenkisyys vai Jumalan lain väheksyntä. Kumpikin on tuhoisaa hengelliselle elämälle ja joskus myös henkiselle hyvinvoinnille.
Tasapaino löytyy, kun kristittyä velvoittavista Raamatun opetuksista ei haluta pyyhkiä mitään pois ja kun julistetaan kirkasta evankeliumia. Jumalan sanan oikea opetus sitouttaa kristityt Jumalan Raamatussa ilmoittaman tahtoon. Olemme aina velvollisia ojentautumaan sen mukaisesti, mutta emme koskaan läheskään riittävästi täytä sitä, joten se paljastaa aina ehdottoman tarpeemme evankeliumiin. Jumalan Raamatussa ilmoittaman tahdon rohkea esilläpito ja siihen sitoutuminen ovat lääkkeitä lain väheksymiseen.
Evankeliumi siitä, ettei yhteytemme Jumalaan perustu mihinkään omiin tekoihimme eikä rajanvetoihimme, vaan yksinomaan Kristuksen ansioon, vapauttaa omantuntomme lakihenkisyyden kurjuudesta. Tarvitaan selvä ’ei’ sekä lakihenkisyydelle että lain halveksunnalle. Tarvitaan myös selvä ’kyllä’ sekä Jumalan laille että evankeliumille.
Sanan nälkää suomenruotsalaisten parissa
Kokkolan keskuskirkkoon kokoontui viime viikonvaihteessa arviolta 1 500 ihmistä kuuntelemaan vankkaa herätyskristillistä julistusta. Ainakin kolmasosa heistä oli nuoria ja nuoria aikuisia. Ruotsissa menestyksekästä opiskelijatyötä tehnyt pastori Bo Brander oli yksi keskeisistä julistajista. Kuorot palvelivat juhlayleisöä upeasti. Nämä vuosittaiset ruotsinkieliset viikonvaihdekokoukset ovat alkaneet muutama vuosi sitten. Niissä on mukana alueen seurakuntien lisäksi useita herätysliikkeitä.
Tässä saattaa olla uudenlaisen hengellisen heräämisen ensi merkkejä. Joka tapauksessa se todistaa Sanan nälästä ja siitä, että herätysliikkeillä on ehkä enemmän yhteistä kuin ensin ajatellaan. Olisiko suomenkieliselläkin puolella aihetta lisätä samantyyppisiä kokoontumisia yli herätysliikerajojen? Kenenkään omaa työtä ja erityispainotuksia ei tarvitse turhentaa, vaikka välillä kokoonnutaan yhteen iloitsemaan siitä, mikä meitä luterilaisina herätyskristittyinä yhdistää.