23.11.2006
Liberaalin kristillisyyden vaatimukset ovat kaikkialla samantapaiset: Kirkon pitäisi elää ajan sykkeessä, ajankohtaistaa sanomansa, käydä dialogia tämän päivän ihmisen kanssa ja avartua. Sen pitäisi luopua vanhoista eettisistä ja opillisista kannoistaan ja tulla suvaitsevammaksi.
Näine pyrkimyksineen kirkot ovat kuitenkin jatkuvasti menettäneet jäseniään. Tuoreet tutkimukset Ruotsista ja monesta muustakin maasta osoittavat, että liberalisoituvat kirkot kaikkialla menettävät jäseniään. Esimerkiksi Ruotsin kirkon jäsenmäärä on tällä vuosikymmenellä vähentynyt jo noin 300.000:lla. Ellei trendi muutu, Ruotsin kirkosta poistunee seuraavien kymmenen vuoden aikana 1,5–2 miljoonaa jäsentä.
Kirkossakäyntiprosentti laski vuosien 1981–2000 välisenä aikana 14,5 prosentista 6,2 prosenttiin Ruotsin väestöstä. Tähän voi verrata esimerkiksi konservatiivisen Puolan kirkossakäyntiprosenttiin, joka on noin 40 prosenttia kansasta.
Sen lisäksi, että jäsenten ja toimintaan osallistujien lukumäärä hupenee, myös Ruotsin kirkon jäsenten usko on ohentunut. Henkilökohtaisesti uskovien ihmisten osuudeksi kirkkoon kuuluvista arvioidaan tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia. Saman verran kirkon jäsenissä on ateisteja, jotka eivät usko minkäänlaiseen Jumalaan.
Pelkästään näiden lukujen perusteella voisi vielä olla epävarmaa päätellä mitään. Mutta kun niihin lisätään Ruotsissa toimivan Kairos-instituutin tutkimukset, kuva alkaa selkiintyä. Instituutti tutki niitä viittäkymmentä seurakuntaa, jotka kokosivat jumalanpalveluksiinsa kaikkein eniten kävijöitä Ruotsin kirkossa vuonna 2004. Useimmat niistä olivat klassisen kristillisen uskon kannattajia. Joukossa oli karismaattisia, vanhakirkollisia, korkeakirkollisia ja matalakirkollisia.
Näiden lukujen sanoma on selvä. Liberaali kristillisyys vesittää kristillisen uskon ja tyhjentää kirkot. Siitä huolimatta, että puhutaan paljon tämän päivän ihmisen tavoittamisesta, uusia ihmisiä ei tavoiteta, vaan entisetkin menetetään. Ne kirkot ja seurakunnat, joilla on opetuksessaan ja julistuksessaan jäljellä eniten raamatullista, kristillistä sisältöä, vetävät puoleensa tämän päivän etsiviä ja kyseleviä ihmisiä.
Teologian dosentit Agne Nordlander ja Carl-Erik Sahlberg vetoavat Kyrkans Tidning -lehdessä: ”Sekä historian että tulevaisuuden valossa sanomme nöyrästi mutta rohkeasti: liberaalit kirkot kaikkialla maailmassa menevät taaksepäin – klassiset kristilliset kirkot kasvavat, usein räjähdysmäisesti. Ruotsin kirkko on ollut liberaalisti painottunut 15–20 vuotta, ja siitä mielestämme johtuu kirkossakäynnin väheneminen. Piispat, pappien kouluttajat, kirkon virkamiehet: kuunnelkaa nöyrästi kasvavia kirkkoja. Ennen kuin on liian myöhäistä.”
Saman hätähuudon tulisi kaikua Suomessa, joka nyt seuraa surullisen tarkasti Ruotsin esimerkkiä. Suomen ja Ruotsin kirkollista elämää voidaan verrata Israeliin ja Juudaan Vanhan testamentin jakautuneen valtakunnan aikana. Vaikka etelän Juuda näki, miten pohjoisen Israelin kävi, se ei sittenkään kääntynyt samanlaiselta tieltään, vaan jatkoi kohti samaa kohtaloa kuin sisarensa. Kaiken aikaa Jumala kuitenkin tarjosi kuljettavaksi toisenlaista tietä.