15.9.2005
Olemme useaan otteeseen Uudessa Tiessä kertoneet, miten kristinusko leviää ja seurakunnat kasvavat muualla maailmassa samaan aikaan, kun kirkot Euroopassa tyhjenevät ja niiden jäsenmäärä taantuu. Kasvu maailmalla on todellista muun muassa Kiinassa, Etelä-Amerikassa ja muutamissa Afrikan maissa.
Esimerkiksi Etelä-Amerikassa herätyskristilliset kirkot ovat kasvaneet erittäin nopeasti ja voimakkaasti. Uudet evankelikaaliset seurakunnat ovat jopa syrjäyttäneet katolisen kirkon valta-aseman joillakin alueilla. Esimerkiksi Chilessä evankelikaalisten kirkkojen jäsenmäärä on kasvanut vuosien 1992 ja 2005 välisenä aikana 12,4 prosentista 16 prosenttiin.
Myös Pohjois-Amerikassa evankelikaalinen herätyskristillisyys on vahvistanut asemiaan merkittävästi viimeisen puolen vuosisadan aikana.
Pelkästä kasvusta puhuminen ei kuitenkaan antaisi oikeaa kuvaa asioista. Kasvu on valitettavan usein pinnallista ja lyhytkestoista. Nyt on saatu tietoja jopa seurakuntien pienenevistä jäsenmääristä. Brasiliassa evankelikaalisten kirkkojen jäsenmäärä on pudonnut 21,6 prosentista 15,4 prosenttiin vuosina 1993–2005.
Guatemalassa jäsenmäärä on alentunut vielä nopeammin: 1990-luvulta tähän päivään se on puolittunut. Lisäksi on otettava huomioon, että eräistä protestanteista vain puolet käy viikoittain kirkossa ja noin kolmasosa ei käy siellä juuri koskaan. Meksikossa alle puolet herätyskristillisiin evankelikaaleihin lukeutuvista on ylipäätään kirkollisesti aktiivisia.
Koko Latinalaisessa Amerikassa vain 57 prosenttia niistä, jotka ovat kasvaneet herätyskristillisten kirkkojen jäseninä, säilyttävät uskonsa aikuisina. Meksikossa vain 14 prosenttia niistä, jotka kastettiin protestanttisten kirkkojen jäseniksi 1980-luvulla, olivat edelleen samojen kirkkojen jäseniä 10 vuotta myöhemmin.
Yhdysvaltain herätyskristittyjen arvostama Reformation Today -lehti pohtii edellä mainittuja ikäviä lukuja. Se arvioi niiden kielivän siitä, että seurakunnissa on paljon kääntymättömiä jäseniä, ”jotka ovat vain tehneet niin sanotun ratkaisun Jeesuksen puoleen ilman todellista kääntymystä”. Lehden mukaan ei pidä ihmetellä sitä, että kääntymätön ihminen, joka liittyy seurakuntaan, joka on täynnä muita kääntymättömiä, kohta jättää sen, koska hän ei tarvitse seurakuntaa elääkseen omaa kääntymätöntä elämäänsä.
Toisena ongelmana lehti näkee sen, että ihmisille julistetaan sanomaa, joka keskittyy yksilön onnellisuuteen, menestykseen, psyykkiseen hyvinvointiin ja elämänhaluun. Latinalaisen Amerikan kirkkojen kriisiin lääkkeeksi lehti tarjoaa raamatullisen sanoman julistusta. ”Todellisen herätyksen tuntomerkki on aina ollut syntien katuminen ja iloitseminen syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksessa.”
Kun syntiä ja Jumalan vihaa ei enää pidetä esillä olemassaolon kaikenkattavana pääongelmana eikä Jeesuksen sovitustyö enää ole julistuksen keskus vaan sen korvaa yleinen puhe Jumalan huolenpidosta ja avusta elämässä, silloin kirkko on matkalla poispäin ainoasta oikeasta raamatullisesta evankeliumista, joka on sana rististä, Rerformation Today kirjoittaa.
Missään päin maailmaa ei voida välttyä Jeesuksen sanalta, jonka mukaan uskoon tulleista vain osa päätyy lopulta perille (Mark. 4:3). Niin Suomessa kuin Etelä-Amerikassakaan kaikki Jeesus-tielle lähteneet eivät pysy sillä loppuun asti. Herra Jeesus itse on kuitenkin luvannut viedä omansa perille.