19.2.2004

Immanuel Kant (1724–1804), jonka kuolemasta on kulunut 200 vuotta, kuuluu filosofian historian suurimpiin nimiin. Hänen vaikutuksensa on ollut mittava myös uskonnon ymmärtämisessä (ks. s. 11).

Kantin opetus ja kirjat johtivat muutoksiin teologiassa. Voidaan jopa puhua Kantia edeltävästä ja hänen jälkeisestään ajasta. Kant kritisoi niitä perusteita, joilla ajateltiin tiedettävän, että Jumala on olemassa. Kantin jälkeen ei enää juurikaan uskottu niin sanottuihin jumalatodistuksiin, joita oli siihen asti yleensä pidetty pätevinä.

Kantin mukaan Jumala ei voi ilmoittaa itsestään mitään, mikä ei sovellu meidän järkeemme. Hänen jälkeensä kirkossakin lakattiin laajalti uskomasta Jumalan sanalliseen ilmoitukseen. Uskonnosta tuli pelkkää etiikkaa ja sekin Raamatusta irrotettuna.

Kantin vaikutus muun muassa näissä kysymyksissä on ollut suuri ja uskon kannalta hyvin kielteinen.

Miksi monet kirkossa ovat kautta historian olleet niin herkkiä uskomaan filosofeja, jotka kyseenalaistavat kristillisen uskon perustan? Kantin aikana oli toki myös monia ajattelijoita, jotka eivät pitäneet hänen ajatteluaan pätevänä. Miksei kirkossa ennemmin kuultu heitä?

Jälkeenpäin on useaan kertaan osoitettu, että Kantin argumentit sekä jumalatodistuksia että ilmoitusta vastaan ovat epäpäteviä ja kestämättömiä. Alvin Plantinga, yksi aikamme tunnetuimmista uskonnonfilosofeista, käsittelee uudessa kirjassaan Warranted Christian Belief  eräitä Kantin jälkeen kristinuskoa vastaan esiin nostettuja väitteitä ja osoittaa niiden kestämättömyyden.

Kristittyjen tulisi kuunnella uskovia eikä uskoa kieltäviä filosofeja ja teologeja. Meillä pitäisi myös olla tarpeeksi viisautta ja rohkeutta olla uskomatta kaikkea, mitä tieteen ja viisauden nimissä opetetaan. Myös omana aikanamme kirkko on monenlaisten filosofioiden ja ideologioiden ohjattavana. Usein se kuuntelee enemmän joitakin muita ajattelijoita kuin Paavalia, Johannesta tai Moosesta. Filosofian historiassa suuretkin nimet ovat monessa kohtaa erehtyneet. Joskus tietty antikristillinen ajattelutapa vaikuttaa maailmassa tai kirkossa pitkän aikaa, mutta lopulta joku aina huomaa sen ristiriitaisuudet ja heikkoudet.

Me kaikki tietysti erehdymme monessa kohden. Uskonasioissa meillä on kuitenkin varma sana, joka ei koskaan petä: Jumalan oma ilmoitus Raamatussa. Sen varaan voimme rakentaa ja sillä yhä uudestaan oikaista omaa ajatteluamme.

Uskolle vieraissa ajattelumalleissa on usein ongelmallista juuri se, ettei ihminen itse tiedosta niiden vaikutusta ajatteluunsa. Ihminen ei ehkä ole Kantista koskaan kuullutkaan ja voi silti ajattelussaan olla ”kantilainen”. Moni esimerkiksi uskoo, ettei meillä voi olla mitään todellista tietoa Jumalasta, edes hänen Raamatussa olevan sanallisen itseilmoituksensa perusteella. Moni myös pitää oman aikansa uskonnollista ajattelua Raamatun ajattelua kehittyneempänä.

Kristillisen seurakunnan tulee elää jatkuvassa uskonpuhdistuksessa ja olla valmis tarkistamaan omaa ajatteluaan Raamatun ilmoituksen valossa. Se onnistuu vain, jos jatkuvasti luemme ja kuuntelemme Jumalan sanaa.

Lopulta kysymys on siitä, ketä haluamme kuunnella. Kristityt marssivat eri rumpalin tahtiin. Ei ole aina helppoa olla eri mieltä kuin suuri enemmistö. Valtavirrasta poikkeava joutuu usein perustelemaan näkemyksensä huolellisemmin kuin muut. Kristityille se voi olla hyvä asia, sillä se auttaa meitä elämään jatkuvasti rukouksen varassa: ”Herra, katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”