20.12.2001

Joulun sanoma on niin radikaali, että se väkisinkin meinaa hukkua kaiken muun touhun alle. Kuvitellaanpa, että tänä jouluna kuulisimme kaikkien aikojen jymyuutisen: Miljardien dollareiden tutkimukset ovat tuottaneet tulosta ja älyllistä elämää on löytynyt muualta maailmankaikkeudesta. Voi vain kuvitella mikä mediamylly asiasta syntyisi. Uutinen olisi kaikkien puheenaiheena. Kyseinen uutinen olisi kuitenkin täysin mitätön verrattuna siihen, jota jouluna juhlitaan. Universumista tuskin löytyy mitään elämää, mutta vaikka löytyisikin, sekin olisi Jumalan luomaa, syntiinlankeemuksen vääristämää ja – jos se olisi meidän kaltaistamme – välttämättä myös jumalallisen sovituksen tarpeessa.

Joulun uutinen on kuitenkin tämä: Jumala on tullut ihmiseksi. Ihan oikeasti. Ei vain kristittyjen ajattelussa, vaan ajassa ja paikassa historiassa. Ei vain niin, että Jumalan toiminta ilmeni erityisellä tavalla yhdessä tavallisessa ihmisessä, vaan niin, että tämä aito ihminen oli samanaikaisesti aito, tosi Jumala.

Tähän kristinuskon ydinsanomaan, jota jouluna kristikunnassa juhlitaan, uskoo vain pieni vähemmistö ihmisistä. Koko nimellisestä kristikunnastakaan siihen ei usko kuin tietty osa. Kieltäväthän useat lahkot, kuten Jehovan todistajat, Jeesuksen täyden jumaluuden. Myös monenlaiset  miljoonat liberaalit kristityt eivät usko, että Jeesus ihan oikeasti oli Jumala. Kaikki maailman papit ja piispatkaan eivät tätä usko.

Tämä on kuitenkin joulun kaikenmullistava, radikaali jymyuutinen. Koko maailmankaikkeuden luoja on tullut meidän piskuiselle planeetallemme. Hän kasvoi vauvasta mieheksi. Hän kärsi Golgatan ristillä ja vuodatti verensä meidän edestämme. Inhimillinen käsitys siitä, miten Jumala tulisi ihmiseksi, on kyllä aivan toisenlainen. Siihen liittyisi varmasti valtaa ja loistoa. Joulun – ja koko kristinuskon – loukkauskivi on se, että Jumala tulee heikkoudessa, kärsimyksessä ja näennäisessä tappiossa meidän keskellemme. Kirkkaus ja loisto ovat vasta edessäpäin.

Juuri tästä syystä joulun sanoma tulee kuitenkin lähelle aivan tavallista ihmistä. Eihän maapallon ihmistenkään elämä tänä jouluna ole täynnä voimaa, loistoa ja kirkkautta. Pikemminkin verta, hikeä ja kyyneleitä. Jumala tuli juuri meidän todellisuuteemme, ja hän tuli siihen aivan todellisesti. Jos hänelle löytyy tilaa ihmisen sydämen majatalosta tänä jouluna, hän haluaa elää siellä vuoden kaikkina päivinä ja jakaa kanssamme ei ainoastaan tämän joulun vaan koko elämämme.

Se että Jumala Kristuksessa syntyi meidän keskellemme, muistuttaa myös vielä edessäpäin olevasta suurenmoisesta tapahtumasta: Jeesuksen toisesta tulemuksesta. Hänen jalkansa tulevat vielä kerran koskettamaan maan pintaa. Yhtä varmasti ja todellisesti kuin hän astui keskelle meidän todellisuuttamme ajanlaskumme alussa, yhtä varmasti ja todellisesti hän kerran palaa luoksemme. Kaikille niille, joille hänen ensimmäinen tulemuksensa koitui pelastukseksi, hänen toinen tulemuksensa koituu lopulliseksi voitoksi kaikesta synnistä ja vajavuudesta. Tule, Herra Jeesus.