1.4.2004

Kristus-elokuva jakaa mielipiteitä. Arviot vaihtelevat vastenmielisestä vakuuttavaan. Entä todellinen Kristus?

Helsingin juutalaisen seurakunnan johtaja Gideon Bolotowsky vertasi tv-haastattelussa elokuvan ylösnoussutta Jeesusta tieteiselokuvan hulluun Maxiin (Mad Max). Lisäksi hän kiteytti, että juutalaisia ja kristittyjä yhdistää Jeesuksen usko mutta erottaa toisistaan usko Jeesukseen.

Onko näin? Bolotowsky ajattelee ilmeisesti, että Jeesus itse piti itseään vain profeettana, ei lisäksi Jumalan Poikana ja Messiaana, niin kuin kristityt uskovat hänen olevan. Tämä vain juutalaisena profeettana itseään pitävä Jeesus yhdistää Bolotowskyn mukaan siis juutalaisia ja kristittyjä. Tässä ajattelussa on vain yksi ylipääsemätön ongelma. Historiassa ei ole koskaan elänyt ketään Jeesusta, joka ajatteli olevansa vain profeetta. Sellainen näkemys syntyy vain, jos Uuden testamentin tekstejä luetaan voimakkaan valikoivasti.

Evankeliumit ovat meidän ainoa suora tietolähteemme Jeesuksen elämästä ja opetuksista. Niitä historiallisesti tutkittaessa ne ovat osoittautuneet hämmästyttävän luotettaviksi. Evankeliumeita ei missään tapauksessa ole kirjoitettu sata–kaksisataa vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, vaikka psykoanalyytikko Mikael Enckell Helsingin Sanomien Jeesus-elokuvaa koskevassa haastattelussaan (21.3.) ilmeisen tietämättömänä niin väitti. Ne ovat kaikki syntyneet ensimmäisellä vuosisadalla ja mahdollisesti Johannesta lukuun ottamatta kaikki ennen vuotta 70.

Evankeliumien pohjalta on sanottava mahdollisimman selvästi, ettei koskaan ole ollut olemassakaan muuta Jeesusta kuin se Nasaretilainen, joka ajatteli ja sanoi ja osoitti loppuun asti selvästi olevansa odotettu Messias, Jumalan Poika, joka on olemuksellisesti yhtä Isän kanssa. Mikään tutkimus ei ole koskaan uskottavasti paljastanut mitään muuta Jeesusta.

Muut Jeesukset on tuottanut mielikuvitus, joka laukkaa villinä ja vapaana sen jälkeen, kun on hylätty Uusi testamentti – ainoa lähde, joka antaa täysin luotettavaa tietoa Jeesuksesta.

Ihmiset ovat aina halunneet tehdä Jeesuksesta jotakin muuta kuin hän oli ja on. Loputtomat erilaiset Jeesus-kuvat ovat kuin peilikuvia esittäjiensä uskomuksista. Joillakin marksilaisilla on marksilainen Jeesus, feministeillä feministinen Jeesus, Jehovan todistajilla Jehovan todistajien Jeesus. Ainoa tapa olla luomatta itselleen sopivaa Jeesusta on ottaa vastaan Uuden testamentin hänestä piirtämä kuva sellaisenaan.

Yksi väistämätön tosiasia siinä on, että Jeesus oli kärsivä Messias. Juuri hänestä Jesaja oli 700 vuotta aikaisemmin uskomattoman tarkasti ennustanut: ”Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” Gibsonin elokuva muistuttaa maailmalle, että Jeesus kärsiessään oli juuri sellainen, ja se varmasti onkin yksi elokuvan syvimpiä vaikutuksia.

Ettäkö Jumala itse olisi astunut näin alas ja suostunut tällaiseen nöyryytykseen? Se on käsittämätön hullutus niille, joita oma syntisyys ei paina eikä Jumalan pyhyys pelästytä. Mutta yhtä käsittämätön lohdutus se on niille, jotka tuntevat oman hirvittävän syntisyytensä ja arvottomuutensa. Jesaja jatkaa: ”Totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä… hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.”