17.4.2008

”Tämä on sydämen ystävyyttä, yhteisten juurien ystävyyttä ja yhteisen kulttuurin ystävyyttä.” Israelin likud-puolueen johtaja Benjamin Netanyahu kehui näin Israelia tukevia amerikkalaiskristittyjä pari viikkoa sitten Jerusalemissa konferenssissa, jonka oli järjestänyt Christians United for Israel (Kristityt yhdessä Israelin puolesta) -niminen amerikkalaisjärjestö.

Jotkut rabbit ovat varoittaneet juutalaisia yhteistyöstä tämän järjestön ja sen johtajan, kiistellyn pastori John Hageen, kanssa. Efratin päärabbi Shlomo Riskin on kuitenkin Netanyahun kanssa samoilla linjoilla ja nimeää Israelin ja herätyskristittyjen laajentuneet siteet yhdeksi 1900-luvun ihmeistä. Hänen mielestään on aika ymmärtää, että ”vainoamisen, suvaitsemattomuuden ja juutalaisvihan kristillisyys ei ole John Hageen eikä useimpien tämän päivän evankelistojen kristillisyyttä”.

Se, mikä rakentaa aitoa kristittyjen ja juutalaisten yhteyttä, on tervetullutta. Kristittyjä kutsutaan elämään aina rauhassa kaikkien ihmisten kanssa, ja kristityillä ja juutalaisilla todellakin on syvät yhteiset juuret. Kaikkeen aitoon dialogiin ja ystävyyteen kuuluu molemminpuolinen vakaumuksen ja uskon kunnioitus. On vaikea kuvitella todellista yhteyttä, jos toisen vakaumusta ei oteta todesta. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, ja tietysti myös juutalaisia.

Maamme johtaviin Israelin uskon tuntijoihin kuuluva rovasti Risto Santala toteaa lehtemme keskiaukeaman haastattelussa: ”Ennen kuin voimme keskustella mitään juutalaisten kanssa, meidän tulee tutustua heidän ajattelutapaansa… Israelilaiset tajuavat kyllä aidon rakkauden, vaikka muuten hölmöilisimme.”

Aidossa ystävyydessä ei tarvitse kieltää omaa vakaumustaan. Siitä voi pitää kiinni, samalla kun kunnioittaa toisen vakaumusta. Todellisuus paljastaa lopulta, kuka oli lähempänä totuutta.

Kristillisen vakaumuksen ytimeen kuuluu usko Jeesukseen Jumalan lähettämänä Messiaana. Hän on koko maailman, kaikkien kansojen, myös Israelin ja juutalaisten Messias. Kristityt julistavat hänen rakkauttaan kaikille. Siihen kuuluu hänen ristinkuolemansa meidän jokaisen syntien puolesta ja koko maailman syntien puolesta. Siihen kuuluu myös kaikille maailman ihmisille suunnattu kutsu uskoa Jeesukseen.

Jo Vanha testamentti piirtää Messiaasta niin selvän kuvan, että aito Messias voidaan tunnistaa kaikkien uskonnollisten messiaskandidaattien joukosta. Moni juutalainen onkin tunnistanut ja tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi. Juuri tästä tunnistamis- ja tunnustamistyöstä on Uudessa testamentissa kysymys.

Santala kirjoittaa uudessa kirjassaan Kenen te sanotte minun olevan?: ”Evankeliumeissa on suorittamani tarkastelun mukaan yli seitsemänkymmentä kohtaa, joissa sananmukaisesti tai tausta-ajatuksen mukaan puhutaan  Jeesuksesta Jumalan Poikana. Sama ajatus käy läpi Apostolien tekojen, Paavalin kirjeiden, Heprealaiskirjeen, Johanneksen kirjeiden ja Ilmestyskirjan. Ei ole epäilystäkään, etteikö Jeesus olisi Vanhan testamentin lupaama Messias ja Jumalan Poika.”

Tämä oli Uuden testamentin sanoman ydin. Jeesus itse oli juutalainen, ja hän haluaisi olla juutalaisten ja meidän jokaisen paras ystävä.