13.7.2006

Hengellistä väkivaltaa on monenlaista ja sitä tapahtuu monella eri tasolla. Moni, joka on luopunut kristillisestä uskosta tai haluaa pitää etäisyyttä uskonasioihin, ilmoittaa syyksi uskonelämässään koetun hengellisen väkivallan. Kertomukset ovat riipaisevia.

Ihminen tarvitsee Jumalaa. Hän tarvitsee uskoa ja Jumalan sanaa. On kuitenkin rehellisesti myönnettävä, että kristillisen uskon nimissä on liikkeellä myös sellaista hölynpölyä, josta on parasta pysyä etäällä oman hengellisen ja henkisen hyvinvointinsa takia. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.

Erityisen hengelliseltä vaikuttavaan toimintaan liittyy usein myös sellaista inhimillistä kunniaa ja auktoriteettiasemaa, joka helposti houkuttelee väärinkäytöksiin. Ihmisen on helppo alkaa kuvitella olevansa aivan erityisellä tavalla, muita ihmisiä konkreettisemmin, ”Jumalan käytössä”. Silloin pitäisi hälytyskellojen alkaa soida. Jumala jakaa lahjojaan, miten hän hyväksi näkee, ja hänen näkökulmastaan ensimmäiset tässä elämässä ovat usein viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.

Yksi suuri ongelma ovat katteettomat lupaukset. Se – saarnamies, pappi tai muu – joka Jumalan nimissä antaa ennustuksen, profetian tai lupauksen, tekee jotain, joka vaatii hyvin nöyrää asennetta. Jos hänen puheensa ei pidäkään paikkaansa, hänen tulisi tehdä parannus ja pyytää anteeksi yhtä julkisella foorumilla kuin lupaus on annettukin.

Useammalta kuin yhdeltä saarnaajalta on taltioituna esimerkiksi lupauksia siitä, miten Jumala antaa Suomelle suuren herätyksen tietyn ajan sisällä. Mitään sellaista ei ole tapahtunut, mitä on luvattu. Nämä ovat perättömiä puheita ja ne on puhuttu Jeesuksen nimessä. Tällainen on hyvin vakava asia, joka nakertaa kristillisen sananjulistuksen uskottavuutta yhtä paljon kuin raamattukritiikkikin. Tällaisia oman sydämensä näkyjä saarnaavien tulisi pyytää väärää julistustaan anteeksi ja sanoutua siitä irti.

Sama koskee yksilöille annettuja katteettomia lupauksia paranemisesta tai muusta erityisestä Jumalan avusta omassa elämässä. Kun mitään ei tapahdukaan, ihmiset pettyvät ja heidän uskonsa saattaa haaksirikkoutuakin.

Jos paimenia on nuhdeltava ankarasti katteettomista lupauksista, niin sanankuulijoille on paikallaan varoitus: älä ihmeessä usko kaikkea, mitä sinulle kristillisen uskon nimissä julistetaan tai puhutaan. Oman uskonsa vakautumisen ja oman mielenrauhan säilyttämisen tähden on syytä opetella erottamaan aito huuhaasta.

Jotkut ihmiset ovat sielunrakenteeltaan jo valmiiksi sen verran realisteja, etteivät niin helpolla tule vedetyksi mukaan kyseenalaiseen toimintaan. Toiset taas ovat niin suojaamattomalla tavalla avoimia, että se saattaa koitua heidän vahingokseen.

Jumalan sanan elävä julistus, aito rukouselämä, armolahjoista ja Pyhän Hengen voimasta iloitseminen eivät tarvitse tuekseen ainoatakaan katteetonta lupausta eivätkä sielunelämän manipulointia. Kaiken pitää tapahtua hengellisen raittiuden, nöyryyden ja ihmisen kaikinpuolisen kunnioituksen hengessä, niin ettei kenenkään tarvitse kokea joutuvansa henkisesti yliajetuksi. Hengelliselle väkivallalle saa julistaa nollatoleranssin.