10.1.2008
Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlassa Helsingissä itsenäisyyspäivän aattona pitämässään puheessa kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) ilmoitti olevansa ateisti. (Skepsis-lehti 4/2007). On aina nostettava hattua, kun joku monesti niin ummehtuneessa suomalaisessa keskusteluilmapiirissä kertoo rohkeasti oman näkemyksensä elämän tärkeimmistä kysymyksistä.
Tuomiojaa olivat rohkaisseet eräät hänen lukemansa kirjat. Kyseiset Richard Dawkinsin, Daniel Dennettin ja Christopher Hitchensin kirjat ovat uuden amerikkalaisen ateismiaallon ykköskirjallisuutta. Tasoltaan ne eivät kuitenkaan ole ykköslaatua. Esimerkiksi maailman johtaviin uskonnonfilosofeihin kuuluvan Alvin Plantingan mukaan Dawkinsin ymmärrys uskonnonfilosofiasta ei riittäisi ensimmäisen vuoden filosofianopiskelijalta vaadittavaan aiheen hallintaan. Dennett ja Hitchens ovat hiukan haastavampia.
On kuitenkin valitettavaa, ettei Tuomioja ole antautunut kunnon dialogiin uskonnonfilosofian ykköstykkien kuten Alvin Plantingan, William Alstonin tai William Lane Craigin kanssa. Jos olisi, hän ei ehkä olisi esittänyt joitakin melko kestämättömistä ajatuksistaan.
Esimerkiksi samassa puheessa, jossa Tuomioja suree uskonnottomien vakaumuksen vähäistä kunnioittamista, hän kysyy: ”Miksi meidän pitäisi hyväksyä minkään näköistä sananvapauden tai edes huonon maun rajoittamista sen vuoksi, että se loukkaa joidenkin uskonnollisia tunteita?” Samasta syystä tietenkin, kuin uskonnottomien ihmisten vakaumusta ja tunteita tulisi kunnioittaa. Ei voi valittaa toisen loukkaamisesta, jos sallii loukata toista.
Yhtä kestämätön on myös Tuomiojan näkemys lasten suojelemisesta uskonnolta. Hänen mukaansa lasten mieliä ei saisi myrkyttää eikä heitä saisi ennalta määrätä jonkin uskonnon kannattajaksi. Kaikki lapset kuitenkin ”määrätään” johonkin. On mahdotonta olla siirtämättä lapselle minkäänlaisia arvoja tai uskomuksia. Jos Tuomioja haluaa olla sellaisen rationaalisen ja historiallisen elämäntavan kannattaja kuin hän ilmoittaa, hänen tulisi iloita kaikista niistä vanhemmista, jotka haluavat kasvatuksessaan korostaa rationaalisuutta ja historiallisuutta myös uskonasioita koskevissa kysymyksissä.
Jos Tuomioja olisi lukenut yhtä avoimena aikamme johtavia kristinuskon puolustajia kuin uuden aallon ateisteja, hän tietäisi tämän. Juuri hyvät älylliset ja historialliset syyt ovat vakuuttaneet tuhannet aikamme filosofit, tiedemiehet, teologit ja muut ajattelijat siitä, että Jumala on olemassa.
Yksi heistä on maailman tunnetuimmaksi ateistiksi tituleerattu Antony Flew. Flew’n kääntymys vanhoilla päivillään jumalauskovaksi, ei vielä kristityksi, on dokumentoitu. juuri ilmestyneessä kirjassa There is a God. How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind (Jumala on olemassa. Miten maailman tunnetuin ateisti muutti mielensä). Kirjassa Flew kertoo, miten hän sitoutui seuraamaan aina todisteita, mihin tahansa ne johtavatkaan. Tämä johti hänen omaksi yllätyksekseen siihen, että hän nyt uskoo Luojaan, Jumalaan. Hän näkee nyt älyllisesti oikeutetuksi tunnustaa, että jonkinlainen jumala täytyy olla olemassa.
Erkki Tuomiojalla, niin kuin kaikilla muillakin, tulee olla vapaus tunnustaa oma vakaumuksensa. Hänen tai kenenkään muunkaan vakaumusta ei saa pilkata. Julkisessa tunnustuksessa olisin oppineelta kansanedustajalta kuitenkin odottanut parempia perusteluja ja perehtyneisyyttä myös vastapuolen parhaisiin ajattelijoihin.