23.3.2006

On monia asioita, joiden viestitys onnistuu paremmin kuvan ja äänen kuin pelkän tekstin avulla. Olemmeko tulleet ajatelleeksi, että radio ja tv:kin voisivat kertoa, miten suunnattoman paljon hyvää Jumala tekee maailmassa. Silloin huomaisimme, miten esimerkiksi miljoonia ihmisiä hoidetaan terveiksi, koulutetaan, ruokitaan ja vaatetetaan siksi, että toiset ovat lähteneet Jeesuksen nimessä maailmalle lähetystyöhön. Kaikkea tätä tapahtuu joka ikinen päivä. Maallistuneet uutisvälineemme eivät vain kerro siitä juuri mitään.

Olemme jo tarpeeksi kauan odottaneet, että tavalliset radio- ja tv-kanavat avautuisivat kristilliselle sanomalle. Nyt on aika satsata myös kristittyjen omiin radio- ja tv-kanaviin. Suomessa Radio Dei ja TV7 tekevät uraauurtavaa työtä. Ne ansaitsevat kristittyjen tuen. Niitä on toki helppo kritisoida, mutta niitä pitäisi myös osata tukea. Virheettömästi emme pysty tekemään mitään.

Ajatus neutraalista, arvovapaasta ja uskonnottomasta ajattelusta ja tiedonvälityksestä on auttamattoman vanhentunut. TV7:n toimittaja Anna Uusitalo kirjoittaa: ”Maailmaa voi katsoa monesta suunnasta. Jos en katso maailmaa kristittynä, katson maailmaa aina jonkin väristen lasien läpi.”

Kyrkpressenin päätoimittaja Stig Kankkonen kirjoittaa samasta asiasta mielenkiintoisessa kirjassaan Veklighetsmakarna, Todellisuuden tekijät: ”Uskottavuus journalistisessa todellisuuden luomisessa monien mahdollisten totuuksien aikana vaatii, että myös yksittäiset journalistit selventävät mieltymyksensä ja ennakkokäsityksensä uutisten kuluttajille. Ainoastaan silloin katsojat, kuulijat ja lukijat voivat syvemmällä tasolla ymmärtää, miksi informaatio on sen näköistä kuin se on.”

Tiedonvälityksessä tarvitaan selkeämpiä tuoteselosteita, koska vain sellaisten avulla ”kuluttaja voi aavistaa, mitä kenties on jätetty pois tai suurenneltu toimittajan oman taustan takia.”

On vain rehellistä, jos kristittyinä kerromme harjoittavamme omaa tiedonvälitystämme omista lähtökohdistamme käsin. Kaikkia muitakin tiedonvälittäjiä rajoittavat heidän lähtökohtansa, vaikkakaan he eivät ikävä kyllä läheskään aina selvästi paljasta niitä.

Kristillistä mediaa tarvitaan julistamaan evankeliumia. Mutta lisäksi tarvitaan myös uutisointia ja raportointia kristillisestä näkökulmasta ja kristilliseltä arvoperustalta. Tv:tä ja muita tiedotusvälineitä käytetään tällä hetkellä Suomessa massiiviseen muun muassa seksuaalimoraalia koskevaan aivopesuun. Tiedotusvälineiden yksipuolinen linja raamattukritiikistä tiedottamisessa ja niiden lähes täydellinen vaikeneminen lähetystyöstä on myös hyvin tiedossa.

Ihmisillä on oikeus saada muunkinlaista tietoa kuin nyt on saatavilla. Kristityt eivät saa vaieta.

Kristillisen mediatyön uusi esiinmarssi vaatii tietysti kristityiltä myös uutta osaamista. Se mitä tehdään, on tehtävä mahdollisimman hyvin ja ammattitaitoisesti. Tarvitaan koulutusta ja suunnittelua. Kaikki tämä vaatii rahaa. Kristillisten tiedotusvälineiden kustannukset ovat likimain samat kuin muidenkin. Mutta maksavathan kristityt nytkin kiltisti oman osuutensa muusta, arvomaailmaltaan monesti vääristyneestä tiedonvälitystoiminnasta. Vanha sanonta pätee tässäkin: On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä.