7.6.2012

Norjassa on perustettu uusi ”evankelisluterilainen verkosto”. Siihen kuuluvat noin 20 000-jäseninen Norjan luterilainen vapaakirkko, noin viidentuhannen hengen evankelisluterilainen sisarkirkko DELK ja kolme suurinta kansankirkon sisällä vaikuttavaa järjestöä: Euroopan suurin lähetysjärjestö Misjonssambandet, Indremisjonsforbundet ja lähetysjärjestö Normisjon.

Normisjonilla ja Misjonssambandetilla on laajaa työtä sekä kotimaassa että lähetyskentillä. Myös eräät suomalaiset lähetysjärjestöt tekevät heidän kanssaan yhteistyötä. Indremisjonsforbundet on puhtaasti sisälähetysjärjestö, mutta sen jäsenistä huomattava osa tukee näiden muiden järjestöjen lähetystyötä. Mukana olevat kirkot ovat itsenäisiä Norjassa toimivia luterilaisia vapaakirkkoja.

Verkoston perustaminen maaliskuun lopussa on osoitus aivan uudenlaisesta yhteyshakuisuudesta. Tähän asti konservatiivisten kristittyjen kenttä Pohjoismaissa on lähes pelkästään pirstaloitunut. Nyt jatkuvaa hajautumista pyritään ehkäisemään. Verkosto haluaa rohkaista kaikkia niin kirkossa kuin järjestöissäkin, jotka tahtovat julistaa ja ohjata ihmisiä klassisen luterilais-raamatullisen uskon ja ajattelun pohjalta, sanoo verkoston edustaja, Normisjonin johtaja Rolf Kjøde.

Kyseessä on siis laaja yhteishanke ja yhteistyötä on tarkoitus edelleen laajentaa. Perustamisasiakirjan mukaan verkostossa mukana olevilla kirkoilla ja järjestöillä on useita yhteisiä tavoitteita. Ne tarjoavat kristityille luterilaiselle perustalle rakennettuja paikallisia yhteisöjä, joissa halutaan sitoutua Raamattuun Jumalan luotettavana ilmoitussanana, joka sitoo kristittyjä kaikessa, mitä se opettaa kristillisestä uskosta ja elämästä.

Verkosto haluaa osoittaa kirkkokansalle, etteivät nämä liikkeet edusta marginaalisia ryhmiä Kristuksen kirkossa vaan uskon ydintä. Tarkoitus on myös tarjota Norjan kansankirkon papeille tukea ja kenties myös tulevaisuuden uusi toimintaympäristö. Neljäsataa Norjan kansankirkon pappia ilmaisi vuonna 2007 julkisesti, että jos kirkko hyväksyisi kaksi vastakkaista näkemystä homoseksuaalisuudesta, se tietäisi suuria vaikeuksia heidän mahdollisuuksilleen toimia kirkossa. Verkostossa tarkkaillaan tätä kehitystä kansankirkossa ja ollaan valmiita tukemaan niitä, jotka tulevaisuuden kansankirkossa joutuvat uskonsa tähden ahtaalle.

Verkosto korostaa myös evankelioimis- ja lähetystyön merkitystä. Se haluaa rakentaa hyviä kansainvälisiä suhteita erityisesti etelän ja idän kirkkoihin, jotka yhä selvemmin haastavat länsimaisen raamattukritiikin.

Myös Tanskassa on hiljattain perustettu samantyyppinen verkosto. Herää kysymys, mitä tulevaisuudessa tapahtuu Suomessa ja Ruotsissa. Norjan ja Tanskan kehitys on hyvin rohkaiseva ja tervetullut. Se merkitsee, että ainakin näissä kahdessa Pohjoismaassa on alettu laatia pohjapiirustuksia luterilais-raamatullisen herätyskristillisyyden säilymiseksi tulevillekin sukupolville.