21.10.2010
TV2:n homokeskustelun jälkeen tunteet ovat käyneet kuumina. Eri foorumeilla ilmaistuissa kannanotoissa on ollut enemmän tunnetta kuin järkeä. Jari Tervon viittaus homoparien kirkollista siunausta ja vihkimistä vastustaviin ”kirkassilmäisinä pähkähulluina” ja ”ihmisvihaajina” oli yksi pohjanoteeraus. Samoin Helsingin Kallion seurakunnan pastori Jaana Partin kommentti, että Päivi Räsänen ”voisi pitää suunsa kiinni”. Nämä ilmaisut ovat kuin suoraan Neuvostoliitosta, missä uskovat ja muut toisinajattelijat teljettiin mielisairaaloihin ja heiltä vietiin sananvapaus.
Kun tällaiset äänenpainot tulevat niiltä, jotka muutoin suuriäänisesti puolustavat suvaitsevaisuutta, mitä he tarkoittavat? Pitääkö heidän mielestään suvaita vain niitä, jotka haluavat ajatella ja puhua ”oikein”, poliittisesti korrektin agendan mukaisesti? Onko niin, että jos joku ei seuraa liberaalin valtaeliitin ajattelua, häntä saa nimitellä ja hänen sananvapauttaan saa rajoittaa?
Kun tällaiset tunteenpurkaukset aikanaan laantuvat, kaikki poliittiselle homoliikkeelle kriittisten tahojen esittämät peruskysymykset ovat edelleenkin vastausta vailla. Miten voisi olla lapselle yhdentekevää, kasvattavatko hänet kaksi miestä vai isä ja äiti? Miksi meidän kannattaisi luopua ikiaikaisesta käsityksestä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, ja jatkaa massiivista kulttuurikokeilua, jossa mieheyden ja naiseuden sekä heteroseksuaalisuuden merkitystä vähätellään? Miksei kirkko saisi pitää kiinni Jeesuksen ja hänen apostoliensa kuuntelemisesta opissa ja etiikassa?
Elämme nyt länsimaissa 1960-luvulta alkaneen tietoisesti masinoidun kulttuurivallankumouksen kohteina. Sen mukaan yhteiskunnan instituutiot, kuten valtio, kirkko, koululaitos ja perheet, pitää kaikki kääntää homomyönteisiksi. Tutkija Juha Ahvio kertoo tästä aiheesta lisää myöhemmin TV7:n Café Raamattu -ohjelmassa.
Myös radikaali feministi ja seksuaalianarkisti Akuliina Saarikoski sanoo: ”Toiminnan ydin on horjuttaa heteroperheen ja -parisuhteen ylivalta-asemaa yhteiskunnassa”. Kysymykseen, haluaako hän hajottaa perinteisen perheinstituution, Saarikoski vastaa: ”Kyllä haluamme!” (City-lehti 14/2009)
TV2:n homokeskustelua seuranneella viikolla yli 20 000 ihmistä erosi kirkosta. Arkkipiispa Kari Mäkinen ja moni muu ovat toivoneet, että eroamisen sijasta ihmiset osallistuisivat kirkon toimintaan ja vaikuttaisivat kirkossa omalla äänellään. Kristillisessä kirkossa tulisi kuitenkin kuunnella ennen kaikkea Jeesuksen ääntä, sellaisena kuin se kuuluu Raamatussa. Television homokeskustelussa Päivi Räsänen ja muut tekivät koko kansalle ja kirkolle palveluksen muistuttaessaan, mitä Raamattu asiasta sanoo.
Arkkipiispa peräsi Nelosen uutisten mukaan sunnuntaina papeille selkeitä ja sitovia ohjeita rukoushetkien järjestämisestä homopareille. Jos tämä johtaa siihen, etteivät papit tulevaisuudessa voi erottamista pelkäämättä kieltäytyä siunaamasta homoparin liittoa, uskovien pappien ja maallikoiden tehtäväksi kirkossa jää järjestää oma toimintansa kirkon virallisesta johdosta riippumattomasti. Missään tapauksessa emme voi suostua pakotettavaksi toimimaan Raamatun selvän opetuksen vastaisesti.