26.1.2006

Epidemiologi Michael Osterholm Minnesotan yliopistosta on todennut, että H5N1-tyyppinen lintuinfluenssa on tällä hetkellä suurin maailmaa uhkaava riski. Se voisi pyyhkäistä Euroopan yli 3–10 viikossa ja tartuttaa puolet väestöstä. Pahin tähän mennessä tunnettu kulkutautiepidemia oli espanjantauti vuosina 1918–1919. Siihen menehtyi arviolta 40–50 miljoonaa ihmistä.

Kristitty lääkäri Pekka Reinikainen selvittää kirjassaan Sars ja viimeiset vitsaukset vuoden 2003 sars-infektiota. Se saatiin määrätietoisella kansainvälisellä yhteistyöllä kuriin. Selvittiin siis säikähdyksellä.

Kukaan ei vielä tiedä, miten käy tämän lintuinfluenssan tapauksessa. Tepsivää lääkettä meillä ei siihen vielä ole, ja kriisin puhjettua täsmärokotteen kehitystyö kestäisi vähintään kolme kuukautta. Lisäksi kestäisi useita kuukausia, ennen kuin pystyttäisiin valmistamaan edes teollisuusmaille riittävä rokotemäärä. Kehitysmaiden osa tässä tilanteessa olisi lohduton. Osterholm on siis oikeassa. Lintuinfluenssa on suuri riski.

Maailman johtava lääkärilehti British Medical Journal siteerasi jo sars-epidemian aikana pääkirjoituksessaan Ilmestyskirjaa (6:8): ”Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Kuolema, ja sen jäljessä tuli Tuonela. Ratsastajille annettiin valta neljänteen osaan maata, ne saivat tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin.”

Tällaisia ahdistaviltakin tuntuvia tulevaisuuden uhkakuvia voimme ajatella usealta kannalta. Raamattu on hyvin realistinen kirja. Sen tarjoama toivo ei merkitse, että maailma kehittyisi paremmaksi ja vaarattomaksi vaan pikemminkin päinvastoin.

Samalla Jumala kuitenkin lupaa useasti olla omiensa kanssa kaikkein pimeimmissä ja tuskallisimmissakin vaiheissa. Emme välttämättä säästy kärsimyksiltä, joita muutkin ihmiset joutuvat kestämään. Silti Jumalan läsnäololla on suuri merkitys; tästä kertovat monet ahdistavia elämäntilanteita kokeneet ihmiset. Sekin on kuitenkin mahdollista, että ahdistustensa keskellä joku kokee, että Jumalakin on hylännyt hänet. Näin tuntui monista Raamatun psalmien kirjoittajistakin.

Ei pidä myöskään luulla, että uhat ja pelotteet itsessään vaikuttaisivat niin, että joku kääntyisi uskomaan Kristukseen. Sillä tavoin ne eivät ole koskaan vaikuttaneet. Uskon Kristukseen synnyttää yksinomaan evankeliumi hänen persoonastaan ja työstään, ei mikään muu. Ilmestyskirja itse tekee tämän hyvin selväksi. Keskellä mitä hirvittävimpiä Jumalan tuomioiden kuvauksia Ilmestyskirja toteaa toistuvasti, että ihmiset eivät tehneet parannusta vaan pilkkasivat Jumalaa hänen lähettämiensä vitsausten takia.

Tämän tähden meidän kristittyjen tehtävä on aina pitää esillä Jumalan rakkauden evankeliumia hänestä, joka on ”kipujen mies ja sairauden tuttava”.

Vaikka Raamattu ei annakaan sellaisia toiveita, että maailmasta joskus tulisi parempi paikka, puhumattakaan, että ihminen joskus tässä elämässä muuttuisi hyväksi, meidät on kuitenkin kutsuttu jatkuvasti työskentelemään parempien elinolosuhteiden hyväksi ja sairauksien ja uhkien voittamiseksi. Suunnaton määrä sairaanhoitoa ja kehitystyötä ympäri maailmaa onkin kristinuskon innoittamaa.