11.11.2004

”En prostituoi omaatuntoani: En tiedä, olenko valmis antamaan päätäni leikattavaksi näkemysteni tähden, mutta yhden komissaarinpaikan takia en varmasti myy niitä.” Näin totesi italialainen Rocco Buttiglione sen jälkeen, kun hän henkilökohtaisten perhettä puolustavien ja homokriittisten lausuntojensa takia oli menettänyt komissaariehdokkuutensa Euroopan unionissa. Kukaan ei väittänyt, että hän olisi epäpätevä tai ettei hän pystyisi hoitamaan tehtäviään. Kyseessä oli ”sietämätön syrjintä”, niin kuin saksalainen kristillisdemokraattinen europarlamentaarikko Ewa Klamt totesi. Buttiglione toimi omasta mielestään rehellisesti: ”Minulla on tässä asiassa hyvä omatunto.”

Hyvän omantunnon hinta saakin olla korkea.

Joku saattaa vielä muistaa, miten Ruotsissa viime vuonna leimahti voimakas julkinen väittely Jeesuksesta. Väittely sai alkunsa luterilaisen arkkipiispan lausunnoista, joissa hän kyseenalaisti Jeesuksen neitseestäsyntymisen, ylösnousemuksen ja täyden jumaluuden.

Keskustelun aikana helluntaijohtaja Sten-Gunnar Hedin ja katolinen piispa Anders Arborelius julkaisivat yhdessä niin sanotun Jeesus-manifestin. He eivät peitelleet suuria keskinäisiä erimielisyyksiään uskonasioista. Ne tulevat selvästi ilmi myös Jeesus-manifesti-kirjassa. Arborelius opettaa siinä muun muassa täysin epäraamatullisesti Mariasta. He halusivat kuitenkin tuoda julki yhteisen vakaumuksensa, että Jeesus todella oli Jumalan Poika, joka syntyi neitseestä ja nousi ruumiillisesti kuolleista.

Viime viikolla Arborelius ja Hedin vierailivat Suomessa suomenruotsalaisten järjestämän Keswick-kokoussarjan puhujina. Vierailunsa yhteydessä he puolustivat vakuuttavalla tavalla sitä, miten välttämätöntä kristinuskon kannalta on pitää kiinni Uuden testamentin historiallisesta luotettavuudesta. Piispa Arborelius totesi, että ihminen ei voi olla kristitty, ellei hän pidä Uuden testamentin opetuksia Jeesuksesta totena. Jumala on elävä Jumala ja siksi ihmeet ovat mahdollisia. Kristityn ei tarvitse arkailla tunnustautumista Raamatussa kerrottujen Jumalan pelastustekojen historialliseen paikkansapitävyyteen. Ne kestävät kyllä tarkastelun.

Yksikään Ruotsin luterilaisista piispoista ei julkisesti ilmaissut kannattavansa Hediniä ja Arboreliusta. He kannattivat omaa arkkipiispaansa.

Yksikään luterilainen piispa ei myöskään lähtenyt heidän kanssaan puolustamaan julkisesti kristillistä perhekäsitystä. Muslimi-imaami ja juutalainen rabbi sen sijaan allekirjoittivat Ruotsissa hiljattain julkaistun vetoomuksen miehen ja naisen välistä avioliittoa painottavan klassisen avioliittokäsityksen puolesta. Myös yhden luterilaisen herätysliikkeen, Evangeliska Fosterlandssstiftelsenin, johtaja Anders Sjöberg allekirjoitti sen.

Tilanne alkaa olla sellainen, että voi ymmärtää ruotsalaisen päivälehden toimittajaa, joka totesi, että jos hän joskus kääntyisi kristityksi, ainoat harkinnan arvoiset vaihtoehdot olisivat katolinen kirkko tai helluntaikirkko. Luterilaisten olisi pikaisesti palattava Raamatun opetuksiin.

Kysymykseen siitä, onko Pohjoismaissa ollut rankkaa olla vähemmistössä, Arborelius ja Hedin totesivat haastattelussa yksinkertaisesti tottuneensa siihen elämänsä aikana. Heidän mielestään klassinen kristinusko tulee joka tapauksessa olemaan vähemmistönä Euroopassa, jos se yleensä säilyy täällä. Jokainen, joka haluaa olla kristitty sanan klassisessa raamatullis-historiallisessa merkityksessä, saa luvan harjoitella vähemmistössä elämistä. Paljon huonompi vaihtoehto on mennä virran mukana ja myydä omatuntonsa.