8.4.2004

”Kristinusko alkaa pääsiäisestä. Ilman pääsiäistä ei olisi mitään evankeliumia, ei ainoatakaan kertomusta, ei ainoatakaan kirjettä Uudessa testamentissa. Ilman pääsiäistä kristikunnalla ei olisi mitään uskoa Kristukseen, ei mitään julistusta Kristuksesta, eikä mitään kirkkoa, ei mitään jumalanpalvelusta eikä lähetystyötä.”

Maailmankuulu teologi Hans Küng osuu tässä naulan kantaan. Vaikka pääsiäiseen kuuluu sekä Jeesuksen kuolema että hänen ylösnousemuksensa, Küng tarkoittaa tässä epäilemättä ylösnousemusta. Ilman sitä kristinusko olisi kuollut Jeesuksen kuoleman myötä.

Maailmankirjallisuudessa on tuskin monta surullisempaa lausetta kuin opetuslasten vastaus Emmauksen tiellä Jeesukselle, jota he eivät vielä tunnistaneet. Jeesus oli kysynyt, mitä merkittävää Jerusalemissa oikein oli tapahtunut, ja opetuslapset vastasivat kertomalla, mitä Jeesukselle oli tapahtunut, ja toteamalla lopuksi epätoivoisesti: ”Me olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin.”

Kolme vuotta Jeesuksen seuraajina oli heidän kokemuksensa mukaan mennyt hukkaan. Ja hukkaan ne olisivatkin menneet, jos Jeesus olisi osoittautunut valhemessiaaksi, joka kaikkien muiden tavoin lopulta vain kuoli ja haudattiin.

Jos Jeesus ei ole noussut kuolleista kirjaimellisesti ajassa ja paikassa, historiassa, ja jos hauta ei ole tyhjä, silloin meidän uskomme on edelleenkin toiveunta. Todellista kristinuskoa voi ymmärtää vasta kun käsittää, miten täysin ratkaisevaa sen kannalta on, että Jeesus osoittautuu todellisesti ylösnousseeksi.

Yhä uudestaan kuulemme sanottavan, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan yhtä. Pohjimmiltaan niistä löytyvät samat arvot ja opetukset. Tuota väitettä on toistettu niin monta kertaa, että lukemattomat ihmiset ovat alkaneet uskoa siihen. Mikään ei kuitenkaan voisi olla valheellisempaa. Uskonnot ovat lopullisessa, sovittamattomassa ristiriidassa keskenään. Syvimmiltään niitä ei voi milloinkaan yhdistää.

Kristinuskossa kaikki on niin sanotusti yhden kortin varassa. Koko kristillinen usko seisoo tai kaatuu Jeesuksen ylösnousemuksen paikkansapitävyyden myötä. Jos Jeesus ei noussut kuolleista, kristinuskoa ei voi pelastaa mikään. Se joutaa ehdottomasti uskontojen hautausmaalle.

Jos Jeesus ei noussut kuolleista, siitä seuraa apostoli Paavalin mukaan (1. Kor. 15) kuusi kristillisen uskon kannalta musertavaa tosiasiaa. Meidän julistuksemme on turhaa. Meidän uskomme on turhaa ja vailla pohjaa. Olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen. Olemme yhä syntiemme vallassa Uskossa kuolleet ovat joutuneet kadotukseen. Ja lopulta me olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.

Selvää puhetta! Paavali ei jätä mitään epäselväksi. Jos Jeesus ei noussut kirjaimellisesti kuolleista, on säälittävää olla uskovainen kristitty. On säälittävää elää illuusion vallassa. On säälittävää olla harhassa. On säälittävää kuvitella olevansa Jumalan lapsi, jonka synnit on anteeksi annettu ja joka on matkalla taivaaseen, jos koko vakaumus perustuu harhaan.

Mutta jos, ja ainoastaan jos, Jeesus todella nousikin kuolleista kolmantena päivänä, jos hänen hautansa jäikin tyhjäksi. jos hän elääkin tänään, silloin ei olekaan kuvittelua, että kuulemme hänen äänensä Raamatun sanassa, kohtaamme hänet ehtoollispöydässä, uskomme häneen, rukoilemme häntä, koemme hänen läsnäolonsa ja odotamme hänen kirjaimellista paluutaan maailmaan.

Kristinuskossa kaikki – aivan kaikki – riippuu Jeesuksen ylösnousemuksen todenperäisyydestä. Kunpa tämä kävisi mahdollisimman selvästi ilmi tämän pääsiäisen saarnoissa.