30.1.2003
Moni suomalainen yrittää selvitä elämästä sellaisen elämänkatsomuksen turvin, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kun Raamatun opetukset unohtuvat, suunnistusvaikeudet elämän suurissa ja pienissä valinnoissa kasvavat. Kun torjutaan Raamatun Jumala ja se, mitä hän on sanassaan ilmoittanut elämän alkuperästä, päämäärästä ja hyvän elämän perustasta, tilalle tunkevat kaikenlaiset epäjumalat ja elämän kannalta tuhoisat ja elinkelvottomat arvot.
Raamatun opetukset eivät ole irrallaan elämästä. Ne eivät ole hurskaiden ihmisten päässä syntyneitä taruja. Ne ovat koko olemassaolon ja ihmisen elämän suunnittelijan ja luojan puhetta ihmiselle. Siksi Raamatun opetus on todellisuuden mukaista. Jos Raamatun opetukset kielletään ja niitä vastustetaan, asetutaan aina samalla itse todellisuuden kanssa ristiriitaan.
Yksi nykyisen koulutuksen suuria ongelmia on se, että Raamatun todellisuuskäsitys on korvattu erilaisilla uusilla myyteillä. Raamatun kielenkäyttö korvautuu vähitellen populaaritieteellisellä ja populaaripsykologisella sanastolla.Vuosien mittaan kasvaa sukupolvi, joka ei osaa kyseenalaistaa sitä uutta mytologista tieteisuskontoa, johon se on kasvatettu. Tästä seuraa, ettei enää osata erottaa normaalia epänormaalista, sairasta terveestä eikä kaunista rumasta. Nousee sukupolvi, joka ei tiedä, että Raamatun opetukset ihmisen arvosta, olemuksesta, vastuusta, syyllisyydestä ja toivosta ovat totuuden mukaisia.
Todellisuus ei veny eikä jousta meidän mielihalujemme mukaan. Todellisuus on yksi ja lahjomaton. Se, joka ajautuu fyysisen, moraalisen tai hengellisen todellisuuden kanssa ristiriitaan, haavoittaa muiden lisäksi aina itseään.
Rakkaus totuuteen on Jumalan lahja. Raamatun mukaan se, joka ei ota sitä vastaan, ajautuu vääryyden vangiksi ja kadottaa lopulta itsensä. (1. Tess. 2:10) Intohimoinen halu tietää totuus ja seurata sitä on hyve. Yksikään ihminen ei ole totuuden mestari. Itsestämme käsin emme voisi koskaan löytää totuutta olemassaolosta. Jumala on rakkaudessaan antanut meille sekä yleisen ilmoituksen eli kaikkien ihmisten tietämän totuuden luomakunnassa ja itsessämme, että erityisen sanallisen ilmoituksen eli Raamatun. Nämä kaksi sopivat aina keskenään yhteen. Jos Raamattu on ymmärretty oikein, se ei voi lopulta olla ristiriidassa todellisuuden kanssa, koska sekä luomakunta että Luojan sana meille ovat kumpikin saman Luojan antamia.
On tärkeää ja usein jopa välttämätöntä ottaa kantaa yksittäisiin uskoa koskeviin kiistakysymyksiin, jotta pysyisimme Jumalan tahdossa. Kansankirkkotilanteessa tätä vaikeuttaa se, että vaikka enemmistö kansasta kuuluu kirkkoon, monet ovat kuitenkin omaksuneet aivan toisenlaisen todellisuuskäsityksen kuin mihin Raamattu ohjaa.
Yhtenä esimerkkinä ovat myyttiset käsitykset siitä, mitä tapahtuu ihmisen kuoleman jälkeen. Universalismi, reinkarnaatio-oppi, kiirastulikäsitykset ja monet erikoiset kuvitelmat ovat syrjäyttäneet selkeän raamatullisen käsityksen kahdesta yhtä iankaikkisesta vaihtoehdosta: tietoisesta kadotuksesta ja tietoisesta taivaasta.
On tavattoman tärkeää opettaa kristillistä uskoa ainoana elinkelpoisena kokonaisnäkemyksenä ihmiselämän alusta, lopusta ja jokapäiväisistä perusteista. Hänen yhteydessään, joka on koko elämän antaja ja ylläpitäjä, on hyvä elää ja kuolla. Todellisuus ja Raamattu kulkevat käsi kädessä.